Unelmia ja pientä ahdistusta

Matkakertomus 30.12.2019

On ollut kiirettä. Pientilamme syystyöt ja yritystoiminnan alkutaival ovat painaneet niskaan, eikä perhettäkään voi kaiken keskellä sentään täysin laimin lyödä. Toki lapset ovat paljon läsnä tämän Vaatematka-projektin toteutuksessa, mutta myötää täytyy sekin, että itselleni mukavinta on saada kehrätä rauhassa ja hiljaisuudessa.

Olen rakentanut villa- ja kehruuaiheista näyttelyä.

Projektikin on silti edennyt, omaan tasaiseen tahtiinsa. Enimmäkseen olen kehräillyt vain, tuo ensimmäinen aluspaidan rääsy on yhä kesken, eikä kaikesta siitä karstaamisesta ja kehräämisestä, villojen ja lankojen pesusta ole tuntunut mielekkäältä tänne jatkuvasti päivitellä. Siksi pääsikin syntymään aivan turhan pitkä tauko tähän väliin.

Näyttelyssä on esillä  mm.erilaisia luonnonmukaisia tekstiilikuituja.

Vaan nyt on vuodenkierrossa tärkein käsitöiden tekemisen aika juuri käsillä! Toki on näitä muitakin töitä, mutta nyt näinä kohta alkavina vuoden kolmena ensimmäisenä kuukautena on sittenkin hyvin aikaa keskittyä käsillä tekemiseen. Juuri tätä olen odottanut niin paljon. Nyt olisi todella saatava vauhtia laahaavaan projektiini, ettei huhtikuusta alkaen jatkuvasti tarvitse kulkea samoissa vaatteissa niin töissä täällä kotona kuin ihmistenkin ilmoilla. Hu-huu, alkaa oikeasti hiukan jännittämään...!

Niitä unelmia!

Kehruu on sellaista puuhaa, että ainakin omat ajatukseni tuppaavat samalla vaeltelemaan asian viereen, etenkin käsityöunelmiin. Suunnittelen mielessäni tulevia töitä, unelmoin, mitä huippuhienoa haluaisin tehdä - tähän liittyy kirjoneuleita, pitsejä, kirjontaa ja ihania luonnonvärjäystuotoksia - ja toisaalta järkevämmin suunnittelen myös mitä ensisijaisesti tarvitsisin, kuinka helpoimmin tai miellyttävimmin sen toteuttaisin ja missä järjestyksessä käyn suunnitelmia toteuttamaan.

 

Hauskimmat haaveet liittyvät kuitenkin siihen kuinka parhaiten saisin kauniita ja kestäviä punasävyjä ja erilaisia vihreitä, millaisia kirjoneulemalleja haluaisin käyttää villatakissa ja sukkien varsissa sekä siihen, millaisen pitsineuleen valitsisin ensimmäiseen hartiahuiviin, jonka neulon omakehräämistäni villoista. Pohdin myös millaisen juhlamekon tekisinkään kummilasteni kesäisiin ylioppilasjuhliin, vaikka tässä kohden kyllä pelkään, etten ehdikään ja siksi olenkin onneksi jo etukäteen päättänyt, että tässä kohden voin nyt tarvittaessa joustaa vaateprojektissani, sillä tarkoitukseni ei ole pilata toisten juhlia ilmaantumalla paikalle venahtaneessa arkikoltussa ja polvipussisissa legginsseissä! Ei, tarvittaessa luovun yhdeksi päiväksi projektistani, mutta eihän se estä minua suunnittelemasta mitä h a l u a i s i n juhliin tehdä ja eihän ole täysin mahdotonta, jos vaikka ehtisinkin.

Juhlavaatteeksi olen suunnitellut kaksiosaista mekkoa, jonka yksinkertainen alusmekko tulisi kudotusta kankaasta – joko pellavaa tai nokkosta. Nokkonen olisi ollut huippuhienoa, mutta viime kesänä ystäväporukalla saadut hiukan lannistavat kokemuksemme kuidun keräämisestä eivät juuri rohkaise uskomaan kuidunsaantimahdollisuuksiini tällä saralla, vaikka olen kyllä vielä kokeilemassa nokkoskuidun talvikeruuta.

Pellavaa minulla sen sijaan riittää sekä rohtimina, että aivinakuituna, joten tässä suhteessa kyse on "vain" märkäkehruun ja kankaankudonnan opettelusta. Riittää sitä siinäkin. Onneksi tarkoitus on aloittaa kankaankudonta ensin rohdinkankaalla, josta aion valmistaa suojavaatteet eläintenhoitotyöhön. Siitä saan alkukokemusta, eikä tarvitse uhrata kallisarvoista aivinaa harjoittelumateriaaliksi. Rohdinta olenkin jo kuivakehräillyt, vaikka lisää kyllä tarvitaan.

Niin, juhlavaatteistahan tässä oikeastaan oli nyt kyse, vaikka harhauduinkin välillä ihan muihin aiheisiin. Alusmekon päälle olisi tarkoitus neuloa tai virkata pitsimekko, jonka materiaalia en ole vielä päättänyt. Ehkä päädyn kauniskiiltoiseen kainuunharmasvillaan, sillä pitsistä olisi tarkoitus tehdä ilmavaa, eikä vaate silloin olisi kuuma kesälläkään. Mikäli aikaa ei ole pitsimekon valmistamiseen täytyy miettiä jotankin muuta, jolla juhlavoittaa yksinkertaista pellavamekkoa. Vaikka eihän se välttämättä tarvitse kuin hyvän leikkauksen ja siinä kohden artesaaniompelutaitoni tulevat kyllä todella tarpeeseen.

Niin tai näin, jos edes pellavamekon ennätän juhliin tehdä, käytän sitä. Myöhemmin mekko saa toimia viileänä kesämekkona vähemmän juhlavissakin tilanteissa, sillä vaikka juuri nyt, tässä talven lumia odotellessa, ei siltä tunnukaan, joskus on vielä kesä ja hellettäkin.

Au revoir! Uusia päivityksiä ja kaiketikin projektin edistymistäkin on tulossa kohtapuoliin lisää.

Osaan ottaa myös rennosti ja olennaista on, että sopiva lepopaikka on tarjolla myös työtiloissa. Ei se ole niin vakavaa!

Matkakertomus 8.10.2019

Vaatematkani lopputulema, jolloin vähintään vuoden ajan käytän pelkästään itse tekemiäni vaatteita, pohdituttaa minua ihan joka päivä. Matkan starttiviivalla loin henkilökohtaisen "Minimivaatevaraston" idean, mutta tuo idea on tässä kulkiessa hiukan venynyt ja muuttunut. Olen myös pohtinut minimin käsitettä yhä uudelleen, mutta tästä ehkä enemmän lisää tuonnempana.

Olennaista kuitenkin on, että vaatteet ovat omaan elämääni käytännössä hyvin soveltuvia, eli pysyn lämpimänä ja vaatteet riittävät myös suojautumaan maataloustöissä tapahtuvalta likaantumiselta. Ihan minimissään minulla pitää siis "normaaleiden" käyttövaatteiden lisäksi olla suojavaatetus maataloustöitä ajatellen. Lisäksi pitää olla riittävästi lämmintä vaatetta kylmälle kaudelle ja vilpoista vaatetta kesän hellejaksolle. Pitää olla vaihtovaatteet likaantumisen ja kastumisen varalle ja sitten, jos aikaa on, niin pitäisi olla myös paremmat vaatteet juhlavampiin tilaisuuksiin. Tähän astisen prosessin aikana olen käsitellyt omassa mielessäni ajatustani olennaisimmasta garderoopista vaikka kuinka paljon, mutta ajatus siitä ns. kerrastosta kolmen viileämmän vuodenajan pukeutumiseni ytimenä on pysynyt muuttumattomana.

Nyt kiirekaudella – ja vieläpä yritystoimintaa kesällä startatessa – projektin toteuttaminen on jäänyt sivummalle ja edistynyt hitaasti, kuten etukäteen jo pelkäsinkin. Yhä vielä tilallamme on työtä talveen valmistautumisessa, mutta jo nyt on käsityölle alkanut jälleen jäädä enemmän aikaa. Sen varaan olen laskenutkin. Se, mikä nyt ehkä ulkopuolelta näyttää toivottomalta yritykseltä ei ole niin. Käsillä on kuitenkin projektin kannalta kriittisin aika: talven aikana minun on kyettävä tuottamaan lankaa, kangasta ja neulevaatteita niin paljon, että 1.4.2020 olen valmis siirtymään niiden käyttämiseen. Eli teoriassa riittää, että on toimivat vaatteet kesäkaudelle, sillä silloin aikaa on vielä noin puoli vuotta talvivaatteiden tekoon.

Tosiasiassa – kuten kulunutkin kesä hyvin havainnollistaa – en voi jättäytyä sen varaan, että ensi kesäkauden aikana teen myös talvivaatteet. Vähintäänkin pitää olla niihin lähes kaikki langat valmiina, mutta hyvä olisi jos olisi ainakin langat sekä tarvittavat kankaat. Ompelu ei ole niin iso juttu ja neulominenkin, jos kaikkia ohjeita ei enää tarvitse tehdä vaan voin hyödyntää nyt tekemiäni suunnitelmia, sujuu rivakammin. Ja itse asiassa, jo kevät ja syyspukeutuminen vaatii sen verran, että talvea varten varautumiseen tarvitsen ensisijaisesti päällysvaatteita.

Eli suhtaudun projektiin käytäntö edellä. Kai se on välttämätöntäkin, sillä aikaa on vain rajallisesti. Silti käytännön lisäksi pääni surisee itseäni houkuttelevia suunnitelmia, millaisia vaatteita haluaisin ja miten juuri nyt käytettävissä olevilla resursseilla voisin toteuttaa asuja, jotka olisivat paitsi riittäviä ja mukavia käyttää, myös visuaalisesti itselleni mieleisiä.

Pieniä värjäyskokeiluja ja muuta

Harmikseni joudun tässä vaiheessa vuotta toteamaan, että värjäyksiin en tänä vuonna ole ehtinyt panostaa juuri lainkaan, pieniä toteutuneita kokeiluja lukuun ottamatta. Tähän on montakin syytä, joista tärkein on se, ettei ole ollut lankaa värjättäväksi sellaisia määriä, että sillä isompien vaatteiden kannalta olisi merkitystä. Enimmät langat olen kehrännyt aluspaitaprojektiini sekä tulevaan parempaan talvitakkiin, jonka langat värjätään vasta sitten, kun voin tehdä sen yhdellä kertaa, sillä erityisesti kasvivärjäyksen ollessa kyseessä, eri värjäyskerroilla voi tulos poiketa toisistaan hyvinkin paljon, vaikka kuinka pyrkisi toimimaan täsmälleen samoin. Tasaista yksivärisyyttä halutessaan pitää siis malttaa odottaa.

Ei tässä silti värittömyyteen ja tylsyyteen tarvitse kuolla, vaikka pelkästään valkoisesta villalangasta neulomani projektini ensimmäisenä valmistuva vaate sellaiseen tuntuisikin viittaavan. Jotain värjäilyjä pystyn toteuttamaan vielä talvenkin aikana niiden pienten kokeilujen lisäksi mitä nyt olen jo tehnyt. Lisäksi minulla on erinomainen mahdollisuus käyttää eriväristen lampaiden villoja, joten saan töihini jo sitäkin kautta ainakin valkoista, mustaa sekä erisävyisiä ruskeita ja harmaita. Sen sijaan punaisia ja vihreitä, mitä aivan erityisesti näiden luonnonväristen villojen lisäksi haluan pääsen sitten viimeistään ensi kesäkaudella toteuttamaan. Ja minä olen näissä suhteissa yllättävänkin kärsivällinen; kyllä tästä hyvä vielä tulee.

Myös pitsivirkkausta hyödynnetään projektini vaatteissa - sitten kun on aikaa.

Neuleohjeen laadinta

Neuvoja omien ohjeiden suunnitteluun

Tähänastisen elämäni aikana olen tehnyt lähes kaikki neuleohjeeni itse. Teini-ikäisenä neulottu ensimäinen yksinkertainen palmikkoneulepaita syntyi täysin mutu-tuntumalla ja väitänkin, että jos vaatteita on koskaan vaikkapa kaavoista tehnyt on syntynyt riittävän hyvä käsitys muotojen ideasta, jotta omien ohjeiden laadinta on mahdollista. Lisäksi toimivia neuleohjeita voi laatia myös paljon yksinkertaisemmin ratkaisuin kuin kankaisia vaatteita, eivätkä pienet virheet haittaa, sillä:

Neulerakenne antaa paljon anteeksi. Se venyy ja joustaa, mukautuu.

Eli suosittelen kaikille rohkeaa mieltä omien ohjeidensa laadintaan. Virheitä ei kannata pelätä – usein niitä eivät muut edes huomaa, ja toisaalta – aina voi purkaa ja kokeilla uudestaan. Se ehkä turhauttaa, mutta lopulta kuitenkin maksaa vaivan!

Liitän tähän hiukan neuvoja, joiden toivon auttavan omien ohjeiden laadinnassa. Koska aihe on iso, täydennän tekstiä vielä myöhemmin. Tarvittaessa kysy lisää kommenteissa - vastaan parhaani mukaan.

Suunnittelu ja ohjeen laadinta

Neuleohjeen suunnittelun pohjana on kolme tekijää:

1. Haluttu malli
2. Vartalon mitat
3. Lanka, puikot, ja käsiala – eli yhteenvetona: neuleen tiheys

Malli

Pohditaan ensin mallia. Otetaan esimerkiksi paita/pusero. 

On tärkeää etukäteen päättää, mitä vaatteelta haluaa ja millainen malli täyttäisi nämä odotukset. Muiden ulkonäköön vaikuttavien seikkojen tulee sopeutua vaatteen käyttötarkoitukseen.

Kun idea on selvillä, puseron kuvia voi piirrellä paperille suunnittelun selkeyttämiseksi sekä muistin tueksi myöhempiä ajankohtia varten. Omat suunnitelmat kannattaa myös tallentaa vaikkapa tulevien projektien pohjaksi.

Esimerkkejä erilaisista, yksinkertaisista paitamalleista. Kuvissa kuvattu pääntie edessä - takana pääntie on yleensä korkeammalla.

Vartalon mitat

Vartalon mitat selviävät mittaamalla. Parhaiten mitat saat avustajan kanssa, mutta neuleohjetta varten voi riittää omakin mittaaminen, jos onnistuu samalla seisomaan riittävän suorana.

Mitat otetaan alusvaatteet päällä, olalle menevien korkeusmittojen ottamista saattaa helpottaa hyvin paikallaan pysyvä vaate, jossa on normaali olkasauma.

Mittausta varten vyötärölle on kätevää kiinnittää kankaasta ommeltu kaistale, jossa on selkeä keskikohta. Vyötärö on naisilla vartalon kapein kohta rintojen ja lantion välissä.
Mittanauha saa olla mittauksessa napakasti, mutta ei kiristää.

Mittojen selitykset:

1) RY = rinnna ympärys

2) VY = vyötärön ympärys

3) LY = lantion ympärys

4) lantion korkeus

5) rinnan korkeus vyötäröltä

6) vyötärön korkeus olalta

7) kaulan ympärys

8) KY = käsivarrenympärys

9) RaY = ranteen ympärys

10) kädentien korkeus

11) reiden ympärys

12) polven ympärys

13) nilkan ympärys

14) haaran korkeus vyötäröltä

15) korkeus haarasta nilkkaan (tai korkeus vyötäröltä nilkkaan)

16) käsivarren pituus PUUTTUU KUVASTA! Korjattu kuva tulossa myöhemmin!

 

Langan vahvuus

Lanka vaikuttaa neuleohjeeseen erityisesti paksuudellansa. Valmiissa langoissa luku ilmoitetaan tavallisesti lankalukuna (X m/100 g) tai tex-lukuna, mutta luku ei ole täysin vertailukelpoinen eri materiaalien kesken. Erityisesti a) villa ja muut eläinkuidut, b) kasvikuidut sekä c) keinokuidut ovat keskenään eripainoisia ja vertailua vaikeuttaa erityisesti eri kuitutyyppien sekoittaminen keskenään.

Sen sijaan vyötteessä oleva esimerkki neuletiheydestä tietyillä puikoilla neulottaessa on jo käyttökelpoisempi myös eri lankatyyppien vertailussa.

... Langan paksuutta voi summittaisesti ja silmämääräisesti arvioida myös vetämällä lankaa kireälle ja vertaamalla sitä toiseen. ...

Omaa ohjettaan miettiessä siihen (esimerkkineuletiheyteen) ei kuitenkaan kannata juuttua, sillä haluat omaan työhösi mahdollisesti lankavyyhdin esimerkkiä tiivimpää tai löysempää neuletta. Myös oma neulekäsiala vaikuttaa. Jonkin verran kokenut neuloja osaakin jo tuntumalla vaihtaa työhönsä pienemmät tai suuremmat puikot, kuin ohjeessa mainitaan sekä korjatakseen käsialaeroja tai haluttua neuletiehyttä.

Suurempia puikkoja käyttämällä kompensoidaan tiukkaa ja pienempiä puikkoja käyttämällä löysää käsialaa.

Puikkojen valinta

Tämä onkin kiintoisaa, sillä puikkojen koolla suhteessa langan vahvuuteen määritellään hyvin paljon ja vaikka puikkokoko pitääkin päättää ennen koetilkun neulontaa, voi jälkeenmainittu vaikuttaa vielä puikkokoon muuttamiseen, jolloin pitää tietysti neuloa myös uusi tilkku. Siksi tulosta kannattaa tarkkailla kriittisesti jo koetilkun alusta alkaen ja vaihtaa tarvittaessa. Jo kymmenenkin riviä neulottuaan alkaa saada käsitystä siitä, millainen lopputulos onkaan syntymässä.

Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että puikko on aina lankaa paksumpi.

Lankaluku ja neuletiheys

Mikäli haluaa työssään käyttää itse kehräämäänsä lankaa on itse selvitettävä langan lankaluku ja/tai neuletiheys. Periaatteessa voi pärjätä pelkän koetilkun neulonnasta saatavan neuletiheyden laskemisen kanssa, mutta suosittelen kyllä lankaluvun laskennan opettelua. Se on aika yksinkertaista ja lisäksi helpottaa ja nopeuttaa ohjeiden laadintaa jos niitä laatiikin enemmän. Silloin voi käyttää vaikka valmiita, ylöskirjattuja koetilkkutuloksiaan aina, kun langan vahvuus on kuta kuinkin sama. Koetilkkujen neulonta vie nimittän huomattavasti enemmän aikaa kuin yksinkertainen lankaluvun laskenta.

Ohje lakaluvun laskemiseksi

Ohje koetilkun tekemiseksi ja neuletiheyden laskemiseksi.

Oppimatka kasvikuitujen käsittelyyn ja kehruuseen

5.8.2019:
Ihanteellista olisi, että tuottaisin ja käsittelisin jo nyt itse tarvitsemani kasvikuidun. Toisaalta alue on minulle enimmäkseen uusi ja opittavaa riittää, joten tämän vuoden realistisena päätavoitteena on oppia muokkamaan kuitukasvien kuitu käyttökelpoiseen muotoon ja kehräämään se langaksi. Jotta saan jo ensi kesäksi mukavan vilpoisia vaatteita villan lisäksi, aion turvautua oman tehtävänantoni juuri tätä varten jätettyyn porsaanreikään, eli voin myös tuottaa vaatteita aloittamalla kehruun suoraan valmiista kuidusta.

Aivan kokematon en kasvikuitujenkaan kanssa ole, kokemusta on jonkin verran rohdinpellavan kuivakehruusta. Minullahan on varastoissani pari - kolme säkillistä pellavarohtimia, isänäidiltäni saatuja. Näitä pellavia olenkin, sivumennen sanoen, ajatellut jonkin verran hyödyntää projektissani. Jos saisin niistä tehtyä suojahaalarin ja -esiliinan työntekoa varten, olisi se todella hyvä juttu!

Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, on syytä hieman rajata, mitä kasvikuituja itse asiassa aion tänä vuonna kokeilla työstää. Nokkonen on itsestään selvä valinta, sillä pihallamme kasvaa sitä todella paljon. Pellava olisi toinen ensisijaisesti kiinnostava, kunhan vain saan kuivattua pellavaa jostain käsiini. Itse en sitä(kään) ennättänyt tänä vuonna kylvää. Kuituhanppua itse asiassa laitoimme hieman, mutta se on itänyt varsin satunnaisesti ja kasvu on jäänyt vaatimattomaksi, mutta on hoitokin ollut vähän niin ja näin. Hamppuhan tarvitsee hyvin runsaasti ravinteita, minkä puolesta tilanne onkin kyllä kohtuullisen hyvä, sillä siemenet kylvettiin paksuhkon pehkupatjan (pehku = eläinten kestokuivike) päälle. Sen sijaan kasvit lienevät kärsineen kuivuudesta, sillä alun jälkeen kastelu on jäänyt. Toivoa on kuitenkin saada kuitua sen verran, että sitä pääsisi edes hieman testaamaan, mutta tämä on toistaiseksi siis vielä sangen epävarmaa. Onneksi edes nokkosen saanti on taatusti turvattu!
 

Nokkonen (Urtica dioica)

Nokkonen on kasvikuituna ikivanha. Sitä on käytetty yleisesti jo ennen pellavaa, jonka suosion myötä nokkosen käyttö hiljalleen hiipui. Syynä on ilmeisesti ollut pellavan suurempi kuitusaanto ja kuidun kulutuskestävyys. Nokkosen etuja on sen hankinnan helppous (ei tarvitse viljellä, vaikka sekin onnistuu) sekä kuidun parhaimmillaan upea, silkkimäinen kiilto.


Kuten kasvikuidut yleensäkin, myös nokkoskuitu on selluloosakuitu. Se palaa samoin kuin puuvilla ja pellavakin - tai kuin polttopuut takassa. Selluloosakuidut eivät ole erityisen lämmittäviä tekstiileitä ja varsinkin kosteina niiden lämmöneristyskyky laskee hyvin paljon. Pehmeät selluloosakuidut ovat kuitenkin tunnultaan miellyttäviä ja niistä voi valmistaa mukavia ja vilpoisia vaatteita erityisesti kesäkäyttöön. Parhaiten kesävaatteen miellyttävät ominaisuudet tulevat esiin kankaisissa vaatteissa. Neuleet taas laskeutuvat kiinni ihon pintaan, joten hellevaatteina ne eivät ole yhtä käytännöllusiä. Huonelämpötiloissa selluloosakuituneuleet ja -neulokset taas ovat erittäin käyttökelpoisia. Selluloosakuidut ovat myös melko hyvin kulutusta kestäviä ja märkälujuuskin on usein oikein hyvä - kestävyys tietysti vaihtelee kuitukasvilajista toiseen.

Oppimatka nokkosen kanssa

Pitkään olen tätä suunnitellut, mutta vasta nyt alan toteuttaa - lukuun ottamatta paria pientä ja ilman tarkempaa asian tutkimista suoritettua kokeilua. Tänään esikäsittelin kolme sylyllistä nokkosia: keräsin, riivin lehdet pois ja laitoin nipuissa saaviin likoamaan.

Kuvassa poimittu, riipimätön nippu nokkosia sekä toinen nippu jo likoamaan laitettuna. Mittakaava hämää, astian vetoisuus on 80 l.

18.8.2019:
Prosessin piti jatkua seuraavana päivänä veden vaihtamisella, minkä jälkeen liotus olisi jatkunut vielä noin neljä päivää, kunnes varsien pintaan kiinnittyneet kuidut olisivat alkaneet irrota varresta.

Käytännössä minulla meni hiukan toisin. Syynä ainakin osittain on suositeltavaa myöhemmin kerätyt nokkosen varret, jotka ovat jo kovia ja "puutuneita". En vaihranut vettä ja liotusaikakin venyi pariin viikkoon, mutta varret vain eivät ole ottaneet pehmentyäkseen. Siksi päätin kokeilla työlästä tapaa irrottaakuituja varsien pinnasta sormin.

Kokeilin tätä noin kymmenelle varrelle ja se toimi, sain aikaiseksi pienen määrän melko puhdasta raakakuitua, mikä ilahdutti minua ja riittää ensi kokeiluksi, mutta tekniikka on sen verran hidas, että kuitua tarpeeseen tuottaessa nopeampi menetelmä on paikallaan.

Nokkosen raakakuitua karstan päällä.

Alla pisin kuitukimppu, minkä sain irtoamaan sormin, noin 50 cm.

Olin myös jo aiemmin kesällä aloittanut hätäisen ihmisen kokeen tuoreilla nokkosilla, eli melko isoiksi kasvaneilla, mutta vielä jokseenkin pehmeävartisilla kasveilla. Minulla oli silloin riivittyjä varsia nippu, joita suoraan tuoreina, liottamatta, pellavaloukulla paukuttelin ja koitin myös ruokottoman huonolla tee-se-itse häkilällä riipiä. Näiden jälkeen jätinkin homman kesken ja tappura sai kuivata rauhassa itsekseen auringossa roskineen päivineen...

Kokeiluja tuoreesta nokkosesta loukutetulla kuidulla, joka on ensin kuivunut auringossa. Kuivana karstaaminen oli virhe. Lämpimällä vedellä kasteltu ja kuivaksi väännetty raakakuitutappura toimi karstattaessa paremmin.

... Kunnes eilen päätin kokeilla etenisikö työ ja lähtisivätkö loput roskat karstaamalla. Kuivuneen nokkoskuidun karstaaminen ei ollut erityisen hyvä idea, sllä kuidut kjatkeilivat. Mutta tappuran reilu kastelu lämpimässä vedessä auttoi - kuivaksi väännettyä, roskaista kuitua saattoi karstata kohtuullisella menestyksellä: roskat sai enimmäkseen poistettua, mutta valmiista kuidusta olisin kyllä toivonut vielä hienojakoisempaa.

Liotetuista nokkosen varsista irroitettu kuitutappura oli myös kuivahtanut. Joten kostutin ja väänsin kuivaksi myös sen. Karstaus antoi samankaltaisen tuloksen kuin aiemminkin.



     *     *     *     Juttua jatketaan prosessin edistyessä...      *     *     *

Matkakertomus 1.8.2019

Pientilan kesäkiireiden vuoksi paidan - eli kerraston yläosan -  neulominen edistyy nyt aivan liian hitaasti. Kaunis ajatukseni siitä, että neuloisin suljettuna neuleena toteutettavaa miehustakappaletta vähintään 10 cm viikossa ei ole toteutunut. Rakastan käsitöiden tekemistä, mutta jännittää, kuinka paljon pystyn viemään projektia eteenpäin tulevalla talvikaudella. Silloin on kyllä paremmin aikaa, mutta toisaalta myös paineet kasvavat sitä suuremmiksi, mitä vähemmän nyt edistyn. Keväällä kun on joka tapauksessa siirryttävä projektissa tuotettujen vaatteiden käyttöön ja haluan todella onnistua tässä.

"Pari pikku juttua" on yhä opiskelun alla: kasvikuitujen kehruukokemukset ovat yhä varsin rajalliset ja kankaankudontakin alkutekijöissään. Mattoja olen kyllä kutonut, mutta en vielä kankaita. On tulossa kiinnostava talvi, jos mielii kesävaatteiksi muutakin kuin villaneuleita...

Kasvikuitujen kasvatus ja valmistelu jäänee myös tänä vuonna valitettavasti ihan kokeiluasteelle. Nokkosta kyllä kasvaa pihassa niin paljon kuin vain voi toivoa ja kylvinpä kokeeksi kuituhamppuakin, jonka sato jää yrityksestä huolimatta erittäin vaatimattomaksi. On pakko nyt myöntää, että kasvikuitujen tuottamiseen itselle ei ainakaan tänä vuonna vielä rahkeet riitä. Se jää tulevien vuosien tavoitteeksi.

Asia kuitenkin etenee, sillä olemme ystävien kanssa kokoontumassa yhteen opiskelemaan kasvikuitujen käsittelyä kuun lopussa. Minulle sopiikin parhaiten tällainen uusien asioiden hidas opiskelu, jossa opittua saa välillä miettiä kaikessa rauhassa ennen kuin siirtyy eteenpäin. Ja odotan itseopiskelukurssiamme muutenkin suurella ilolla! Oppimisen ilon lisäksi on upeaa, että itseäni kiinnostaviin asioihin heittäytyminen on tuonut upeita uusia ystäviä elämääni.

Kohta on aika taas ryhtyä päivän töihin. On hoidettava aamun työt tilalla ja sitten voisi ehkä olla vähän aikaa kehruulle, jota mielelläni "pakenen" tekemään ihan omaan rauhaani, ilman lapsia. Toki sujuuhan se pienten seurassakin, mutta rentouttava vaikutus ei ole aivan yhtä suuri...

Tuotanto-ongelmia kesäkiireiden keskellä

Minulla oli niin hienoja suunnitelmia siitä miten etenen projektissani nyt, kun olen lankojen kehruun ohella päässyt jopa neulontaan asti. Suljettua neuletta miehustakappaleella tms. etenemä vähintään 10 cm viikossa ja hihoissa tms 20 cm. Juu juu... Otin hienosti kyllä huomioon, että kesän kiireiden keskellä  joku viikko saattaa jäädä välistäkin. Kuinkas kävi? Nyt on jäänyt välistä jo toista kuukautta, kun en ole neulonut riviäkään! Paitsi nyt. Tartuin puikkoihin, sillä joskushan se on taas tartuttava. Ja kerraston yläosa jatkuu. Toivottavasti jatkossa neulon nyt säännöllisemmin, vaikka onkin kesä ja kiireet.

Kehruuta olen sitäkin tehnyt vain vähän. Harmillista, sillä se on ihan lempipuuhiani - ja on ihana jättää lapset puolison huolehdittavaksi ja "paeta" omaan rauhaansa kehräämään. Tosin olen minä toki kehrännyt jälkikasvun läsnäollessa, joskin työn rentouttava vaikutus siitä enemmän tai vähemmän kyllä kärsii..

Onpa kyllä tällä pientilallamme tätä käsitöiden kanssa kilpailevaa tekemistäkin, kuten aitojen tekoa, rehuhommia, korvamerkitsemisiä, ikkunaremppaa, puutarhahommia, pehkun tyhjentämistä, korjausrakentamista jne. jne. Mutta sitten olisikin hyväksi vastapainoksi nämä käsityöt jotka ovat minulle rentoutusta ja terapiaa. Ongelmana vain se, että muista töistä väsynyt mieli saattaa kyllä kovastikin halajata neuleen tai kehruun pariin, mutta kroppa saattaa olla toista mieltä. Ja niin sitä huomaa sittenkin ottaneensa sen tunnin tauon vaakatasossa kirja tai puhelin kourassa. Ja sitten pitääkin taas nousta ja lähteä hoitamaan niitä kiireisimpiä hommia. Huoh. Mutta, nyt kun olen taas alkanut saada niskalenkkiä väsymyksestä, on tauoilla ehkä mahdollista tehdä muutakin kuin maata reporankana väsymystänsä pois. Peukut pystyyn!

Matkakertomus 2.6.2019

Rukki kuiskii ja kolke käy. Niin paljon on kehrättävää, jos todella mielii kehrätä itse langat omiin vaatteisiinsa. Ja minähän mielin!

Ripaus luovaa hulluutta on joskus hyväksi ja sitä tässä projektissani kyllä on. Toisaalta taustalla on myös järkisyyt ja -perusteet. Projekti on jatkumoa lapsuudesta saakka vaalituille haaveille. Taitoakin on kertynyt sen verran, että itse uskon projektin läpivientiin, vaikka jossain yksityiskohdassa sitten joutuisinkin hiukan joustamaan. Vaikka kaikkein hauskintahan olisi tietysti onnistua täydellisesti!

Projektin aikaraami aiheuttaa tietysti oman haasteensa. Se olisi helpompi, ellei pitäisi tehdä monenmoista muutakin kuin vain viedä projektia eteenpäin. Kiinnostuneet voivat kurkistaa pientilamme muuhun toimintaan täältä: https://m.facebook.com/omenakuja/?ref=bookmarks

Uskon kuitenkin, että saan välttämättömimmät varusteet kasaan kesäkautta varten ensi kevääksi. Ja viimeisten talvivarusteiden olisi syytä ehtiä valmiiksi ensi vuonna ennen pakkasia.

Tässä työskennellessäni olen kyllä tullut siihen tulokseen, että alun perin hahmottelemani Minimivaatevarasto on turhan ylenpalttinen, joten aluksi aion tähdätä vähempään ja siitä sitten ehtiessä lisätä hieman varustusta. Käytäntö edellä menen, vaikka härpäkkeet ja koristukset kiinnostavatkin. Mutta tuon Minimivaatevarasto-suunnitelman muokkaamisesta sitten enemmän myöhemmin.


Mitä projektille kuuluu nyt?

Kehruu on vienyt paljon aikaa, eikä siitä tänne tunnu mielekkäältä jatkuvasti päivittää. Myös tilan kevätkiireet ovat tässä välillä nielaisseet minut lähes kokonaan.

Olen kuitenkin nyt aloittanut myös neulomisen - sitähän riittää myös. Villakerrastoa on tulossa aivan ensimmäiseksi, sillä vilukissana haluan varmistaa, että myös kesällä on riittävästi lämmintä vaatetta. Kerrasto lienee myös suurin yksittäinen urakka, joten sen saaminen alta pois on hyväksi.

Kerrasto käynnistyi yläosan neulomisen aloittamisella. Teen miehustan yhtenä kappaleena, sillä pidän neuleissa vähäsaumaisuudesta. Tähänkin paitaan on tulossa saumaa vain hiukan kainaloihin, muuten koko vaate neulotaan suljettuna neuleena. Olen toteuttanut aiemmin samaan

tapaan yhden lapsen paidan, joten eiköhän tämä tästä, kun vain jaksaa neuloa...

Kerraston ideana on olla lämmin, pehmeä ja melko hyvin istuva, jotta se toimii teknisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Mahdollisimman hyvä kestävyys on myös tärkeä tekijä, sillä nämä vaatteet on tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Ilman kunnon kokemusta on hankalaa veikata, mutta toivoisin vaatteilleni vähintään kymmenen vuoden käyttöikää, poislukien sukat, joille vuosikin olisi huollettuna ja korjattuna hyvä saavutus runsaassa käytössä.

Lämpimyyden ja kestävyyden vuoksi olen valinnut neuloa varsin tiivistä neulosta. Neulon 2 mm:n puikoilla lankaa, joka on 100 %:sti hienoa suomenlampaanvillaa, tex-luvultaan 434 (noin 230 m/100 g), 2-säikeistä. Langassa on löysähkö kierre, mikä kyllä heikentää kulutuskestävyyttä, mutta toisaalta lisää pehmeyttä. Lanka on värjäämätöntä, valkoista. Myös värjäämättä jättäminen on päätös käyttömukavuuden mukaan, sillä värjääminen tekee kuidun vaihtelevissa määrin karkeamman tuntuiseksi. Kerrasto tulee suoraan ihoa vasten, joten miellyttävä tuntu on siinä tärkeä asia. Neulos on yksinkertaisesti sileää neuletta. Hihansuihin ja pääntielle teen jotain resoria, mutta helmaan halusin käänteen pykäreunalla.

Paidan helma tulee riittävän pitkästi alas lantiolle, jotta se käytössä varmasti pysyy paikallaan peittäen selän ja pitäen sen lämpimänä kylmällä säällä. Nyt ryhdyn laskemaan kavennuksia lantiolta vyötärölle, vaikka paita toimisi aivan hyvin ihan suoranakin. Pieni muotoilu on kuitenkin minusta mukavaa, sillä se parantaa hiukan vaatteen istuvuutta. Nyt laskemaan... Josko ehtisin neuloa vielä hiukan ennen nukahtamista?

Lanka taipuu kankaaksi, neuleeksi ja pitsiksi

Kangaspuilla loimi- ja kudelangoista kudotaan kangasta. Ensin kangaspuihin luodaan loimilangoista loimi, minkä jälkeen kudonta alkaa. Kudonnassa kudelangat pujotellaan loimilankojen väliin, yleensä tavalla, joka määritellään kankaan rakennusvaiheeseen (loimen luonti) kuuluvassa niisinnässä. Loimilankoja nostetaan suunnitellusti niisivarsien avulla polkusia jaloin painamalla, jolloin sukkulaan kierretty kudelanka voidaan sujauttaa loimilankojen välistä.


  
Niisintää.  
Katja Hynninen, Karkelo (www.karkelo.com)

 

Opiskelija kutomassa tasaraitamattoa.
Kuva: Katja Hynninen, Karkelo (www.karkelo.com)




 

Käsin kudottuja kansallispukukankaita. 
Katja Hynninen, Karkelo (www.karkelo.com)




Puikoilla tai neulekoneilla neulotaan. Siinä yhdestä langasta luodaan alkusilmukan jälkeen ensin tarpeellinen määrä silmukoita lisää kerrokselle, minkä jälkeen näihin linkittyen neulotaan seuraava kerros. Työssä voidaan käyttää myös useampia lankoja, esimerkiksi värien ja kuvioiden tuomiseksi neuletyöhön. Myös silmukka- ja neuletyyppejä on useita. Neulekoneessa aloitussilmukkaa ei käytetä.

     Syntyvää tuotetta kutsutaan neuleeksi tai neulokseksi riippuen siitä, neulotaanko kappaleeksi vai suoraa, kangasmaista materiaalia, josta voidaan saksilla leikkaamalla saada kappaleita. Kappaleella tarkoitetaan joko kokonaista vaatekappaletta tai vaatteen osaa, jotka liitetään ompelemalla yhteen vaatteeksi. Kotikäytössä neulotaan yleensä neulepuikoilla, mutta myös pienillä neulekoneilla. Näillä tehdään kokonaisia kappaleita. Neulos onkin lähinnä teollisen massatuotannon myötä syntynyt termi.


Pitsiä voidaan tehdä hyvin monella tavoin, esimerkiksi, virkata, neuloa ja nyplätä. Kankaisiinkin voidaan revinnäistekniikalla luoda pitsimäisiä yksityiskohtia.

Virkkaaminen tehdään hiukan neulepuikon näköisellä, mutta koukkupäisellä työvälineellä, virkkuukoukulla. Myös virkkaamisessa luodaan silmukoita. Koukkuamiskoukku on virkkuukoukun tapainen, mutta pidempi työväline. Koukkuaminen muistuttaa sekä virkkaamista, että neulomista.

Neulakinnastekniikka on hyvin vanha, mutta uudelleen elvytetty työtapa. Sitä on käytetty erityisesti juuri kintaiden valmistuksessa.


Ompelu on tapa käyttää lankaa kappaleiden liittämiseksi toisiinsa. Lisäksi reunat voidaan huolitella ompeleella ja tekstiileiden koristeluun voidaan käyttää erilaisia koristeompeleita, vanhalta termiltään koruompelua.

Lanka, peruselementti

Lanka on varhainen, mullistava keksintö, kuten pyörä ja tulen valjastaminen ihmisen käyttöön. Säie syntyy yhdistämällä kuituja toisiinsa kierrettä hyväksi käyttäen. Se on menetelmä, joka mahdollistaa kuitujen jatkamisen yhä uusilla kuiduilla, jolloin lankaa teoriassa voidaan tehdä loputtomiin, toisaalta kiertäminen lujittaa kuituja, jolloin saadaan varsin hyvin käyttöä ja kulutusta kestäviä tekstiileitä.

Lankaa käytössä, Vaatematkaajan junareissulla

Aluksi lankaa valmistettiin yksinkertaisesti sormin pyörittämällä, kunnes keksittiin avuksi värttinä, eräänlainen koukkupäinen keppi, jossa on paino. Langan valmistaminen tehostui edelleen, kun Intiassa tai Kiinassa keksittiin rukin idea vuosien 500 - 1000 tienoilla. 1700 luvun lopussa kehruu alkoi mullistua, kun James Hargreaves keksi ensimmäisen kehruukoneen, Kehruu-Jennyn, ja vielä samalla vuosisadalla kehitettiin myös ensimmäinen vesivoimalla toimiva kehruukone.

Yksi versio nykyaikaisesta värttinästä


Konekehruun keksimisen jälkeen kehräämisen taito hiipui hiljalleen kahdensadan vuoden ajan ja uhkasi jo 1900-luvun lopulla kadota kokonaan. Perinnetaitojen säilyttämisestä kiinnostuneet naiset kuitenkin saivat taidon säilymään ja nyt - kiinnostuksen käsitöihin jälleen lisääntyessä - yhä useammat haluavat opetella kehruuta uutena taitona.


Itselläni on ollut onni saada ensiopetus kehräämisestä omalta mummultani, mistä olen kiitollinen. Myöhemmin oppia syvensi hyvä ystäväni, jonka kautta tutustuin myös värttinäkehräykseen. Oma kehruuoppimatkani on taukoineen ollut pitkähkö ja jatkuu edelleen taitojen yhä hioutuessa.


Langasta tehdään edelleen lähes kaikki vaatteet ja muut tekstiilit. Tekniikoita hyödyntää sitä on paljon, eri aikoina, eri paikoissa ja eri käyttötarkoituksiin syntyneitä. Lankaa on kaikkialla ympärillämme! Ja juuri siksi sen varhainen syntyhistoria, joka on niin kaukana, että
tiedonsirpaleita siitä on enää hyvin vähän jäljellä, on aivan erityisen kiinnostava aihe; itse lankaa tehdessäni - värttinällä tai rukilla - tunnen olevani osa pitkää jatkumoa, ikiaikaisen työn jatkaja.

Suomalainen perinnerukki

Rukkiongelmia ja kehräämisen paloa

Kylläpä on kehruulla ja kehruulla eroa! Aamulla tahin rasvaisen ahvenanmaanlampaan villan
ja rukkiongelmien parissa. Kun hermot meni, palasin huippuhienoon ja esipestynä karstattuun suomenlampaaseen, josta ohuenkin säikeen kehruu sujuu kuin tanssi ja saa

minut tuntemaan itseni suorastaan kehruumestariksi! Joo, joo, nyt on hiukan roskaisempi kohta kyllä villassa, mikä hiukan kehruuta hidastaa ja näkyy tässä säikeessäkin (alempi kuvakollaasi), mutta muuten tämän kehrääminen on silkkaa nautintoa. Rulla vain täyttyy tuskallisen hitaasti, vaikka metrejä kertyykin näppärästi.

Muistiin itselleni: Affevillan esipesua kannattaa kokeilla ihan jo siksikin, jos se vähentäisi rasvaisuutta ja helpottaisi kehräystä. Vaikka ei se tässä pahinta ole. Kehruu kuitenkin toissapäivänä jo ihan sujui, kun siihen tottui, vaan tuo pirskatin remminyöri saisi pysyä paikoillaan!



Mutta rauhaa sielulle, sitä kehruu onneksi enimmäkseen on. Namaste!

Vaateideointia

Tähän koostan esimerkkejä siitä, minkä tyyppisiä vaatteita olen tekemässä, pohjaa omille suunnitelmille.



Hihattomat paidat
Pidän itse kovasti tästä mallista, jossa selässä on virkattua pitsiä. Jokin tämän tapainenkin on varmaankin tulossa, ellen keksi vielä parempaa ideaa. Tietysti myös enemmän perusmallinen toppi on varmastikin myös hyvä idea. Näillä pärjääkin sitten jo pitkälle.

 
Ohut villapaita
Pitkähihaisen t-paidan sijaan neulon aluksi yksi tai kaksi ohutta villaista paitaa. Kuvan esimerkki ei ole kaunis, mutta on palvellut hyvin kuluneena talvena yli pakkaskauden. Se on todella ohut, yhtä ohueen en itse pysty, mutta kivan oloista käyttöpaitaa tavoittelen silti. Toinen paita saa jäädä simppeliksi, esimerkiksi ihan valkoista villaa, mutta toisesta paidasta pyrin tekemään kivan näköisen, vaikkapa raidallisen. Paidat tulevat lähelle ihoa, joten niiden tulee olla miellyttäviä tunnultaan. Tämä vaatimus saattaa rajata ulkonäkövaihtoehtoja, ainakaan voimakkaita värjäyksiä en alkuun uskalla näille kokeilla, sillä ne usein tekevät kuidusta karkeampaa.


Joogapantsit/"legginssit" eli ohuet neulotut housut
Tässä pari mallia ideoinnin pohjaksi. Molemmat ovat ohuita, mutta vasemmanpuolimmaisten kaavoitustekniset ratkaisut tekevät kuitenkin tukevamman housumaisen vaikutelman. Käytetty lanka on myös jonkin verran ohuempaa, mihin itse pystyn, mutta mahdolisiman lähelle sitä pyrin. Oikealla olevat joogapantsit ovat enemmän sitä, mitä "legginseillä" tässä haen, aivan suoria, ihonmyötäistä en pyrikään tekemään, sillä villaneuleen palautumiskyky ei ole yhtä hyvä kuin elastaania sisältävän kuituseoksen, joten pyrin näin ehkäisemään polvipussien syntymistä. Elastaanittomuuden vuoksi myös resorit mietityttävät, sillä yhtä napakkaa, kuin näissä joogapantseissa on turha haikailla - siksi vasemmanpuoleisten housujen lahkeensuun ratkaisu kiinnostaa, siinä neulos on vaakasuunnassa: joustavuutta on vähemmän, mutta napakkuutta enemmän kuin neuleessa yleensä sivusuunnassa.

Villahame
Tämän tapaisen hameen teen myös. Kuvan hamekin on itseneulomani, mutta ostolangasta. Ulkonäkö varmaan ainakin jonkin verran muuttuu, mutta pituus ja levenevyys ovat tätä luokkaa. Hame on polvipituinen. Sitä voi käyttää sellaisenaan esimerkiksi legginsien kanssa tai villaisena alushameena kovilla pakkasilla. Kolmen kylmemmän vuodenajan vaate.
Vaihtoehtoisesti tai luultavammin lisäksi teen ehtiessäni myös lyhyet villahousut tai -shortsit.


Villasukat, ohuet ja paksut
Sukkia teen ensisijaisesti vain villasta, kuvassa joitakin itse neulomiani kappaleita. Paksuus vaihtelee näistä vasemmalta oikealle siten, että ensimmäiset vasemmalla ovat ohuimmat, jopa niin ohuet, että käyvät hyvin kävelykenkiin. Oikealla on pitkävartiset, muotoon neulotut kirjoneulesukat, pysyvät hyvin jalassa ja ovat todella lämpimät. Kirjoneule kestää myös paremmin kulutusta.
     Suurin haaste sukkien kanssa tuleekin olemaan juuri kulutuskestävyys. Kaupallisiin sukkalankoihin on lisätty polyamidia kestävyyden parantamiseksi. Vaatematka-projektin vaatteisiin keinokuidut eivät kuitenkaan kuulu, joten ongelma pitää ratkoa jollain keinoin, mieluimmin muuten kuin jatkuvalla parsimisella. Projektista onkin tulossa sukkien kestävyyden kulutuskoe. Ehdokkaina ovat pellava suomenlampaan villan lisänä, vuohenkarva suomenlampaanvillan lisänä, ahvenanmaanlampaan villa (sisältää päällysvillan) ja suomenlapinkoiran karva (sisältää niin ikään päällyskarvan ja villamaisen aluskarvan). Kestävyydestä tulee sitten raporttia projektin edistyessä.

Minimivaatevarasto

Suunnitelmat on hyvä käynnistää siitä, mitä vaatteita tarvitsen ihan minimissään. Pääkäyttötarkoituksia on kaksi: arki- ja työvaatteet täällä pikku tilallamme, sekä vähän paremmat vaatteet arkiedustukseen. Lisäksi tulen tarvitsemaan alusvaatteet. Uimapuku ja juhlavaatteet ovat listalla myös, mutta niiden suhteen saatan vielä joutua joustamaankin, toivottavasti en, mutta tarvittaessa koen tässä projektissa - aikaraamit huomioiden - juuri käyttövaatteet tärkeimmiksi.

Vaatevaraston vähimmäiskokoon vaikuttaa vahvasti pesutarve ja aivan erityisesti nyt kuluneen talven mittaan olen asiaa mielessäni pyöritellyt ja ehtinyt suorittaa yhden naisen ihmiskoettakin. Luonnonkuidut - aivan erityisesti villa - ovat tässä suhteessa paljon armollisempia keino- ja sekoitekuituihin nähden. Myös tuuletuksella ja pakastamisella voidaan usein korvata pesun tarve. Etenkin työvaatteiden suhteen pesuntarvetta voi kuitenkin tulla myös yllättäen. Tämä pitää myös ottaa huomioon vaatevarastoa suunniteltaessa, toisaalta pesutavoillakin on merkitystä, tahrat voi puhdistaa ja vaatteen pestä heti likaantumisen jälkeen. Nykyisin toimin näin vain harvoin.

Vaatevaraston suunnittelussa haluan huomioida myös omat mieltymykseni. Vaikka käytäntö sanelee paljon, haluan, että asuni silti ovat sellaisia joista pidän - omaa tyyliäni. Tämä vaatematka on tutkielmani helposti saatavien luonnontekstiilikuitujen soveltamisesta erityyppisissä vaatetustarpeissa. Otanta on hyvin pieni, vain yksi ihminen, mutta toivon sen tuottavan inspiraatiota ja ratkaisumalleja myös muille.



Kesäpuoli

Legginsit/joogapantsit
Kesäkaudelle katson tarvitsevani arkeen kahdet housut legginsien tapaan käytettäväksi - tosin aluksi yhdetkin saattavat riittää. Toiset legginsit voisivat olla villaa ja toiset jotain kasvikuitua.

Hame
Puolipitkä neulottu tai kudottu hame, yksi kappale riittää.

Pitkät housut
Tarvitsen työhousut. Tarvittaessa samoja housuja voidaan käyttää myös suojavaatteena. Housut voivat olla karkeampaakin materiaalia ja hiukan "krouvimmat". Kestävyys olisi näissä housuissa tärkeää.

Shortsit
Olisivat hyödylliset olla olemassa, mikäli vain ehdin tehdä. Shortsit voisivat olla kudotut tai neulotut, mutta joka tapauksessa kasvikuitua.

Toppi
Kesällä olisi ihanaa olla yksi neulottu tai virkattu toppi, vaikkei tämä välttämättömyys olekaan. Materiaalina jokin miellyttävä kasvikuitu, nokkonen, aivina (aivinapellava) tai liina (hamppu).

Lyhythihainen paita
Peruskesäpaita, tekniikka vapaa, kasvikuitua. Tarvitaan mielellään ainakin kaksi kappaletta.

Pitkähihainen paita
Mahdollisimman ohutta kudottua kangasta. Toimii sekä hiukan lämpimämpänä, että paahteessa varjostavana vaatteena. Materiaalina jokin miellyttävä kasvikuitu.

Villatakki
Vilukissan perusvaruste.

Ylävartalon suojavaate
Takki tai esiliina. Lisäksi toinen esiliina sisäkäyttöön.

Sadeviitta ja -lahkeet
Jos on aikaa, niin nämä voisi toteuttaa esimerkiksi mehiläisvahalla suojatulla ohuella kankaalla.

Siistit vaatteet
Esimerkiksi joogapantsit ja lyhythihainen mekko. Kaunis pitsineulevillatakki täydentäisi asun tarvittaessa.


Talvipuoli

Pitkähihainen paita
Kaksi ohutta, villasta tai angorasta neulottua pitkähihaista paitaa.

Villapaita
Paksumpi villapaita työkäyttöön, kenties vielä toinenkin yleisesti varalle.

Villatakki
Kesäkäyttöä varten tehty riittää.

Työliivi
Huovutettu työliivi pitää vartalon lämpimänä kovemmallakin pakkasella.

Välihousut/legginsit/joogapantsit
Ainakin yhdet villaiset. Kesäkauden housut voivat olla varalla.

Villainen alushame/puolipitkät välihousut
Lisälämpöä paukkupakkasten varalle. Neulottua villaa.

Villahame
Pitkähkö villahame kudottua kangasta, villaa. Tämä on tarpeellinen, mutta alkuun pärjää ilmankin, joten ei ensimmäisenä toteutuslistalla. Vaatii myös paljon kangasta.

Työhousut
Olisi hyvä olla villaa, mutta alkuun välttää kesäkauden suojahousutkin lämpimien välihousujen päällä.

Siistit vaatteet
Villaiset joogapantsit ja riittävän lämmin lyhyt- tai pitkähihainen mekko. Keskauden pitsineulevillatakki täydentää asun.

Takki
Talvikaudelle tarvitaan myös riittävän edustava villakangastakki siistimpään käyttöön.


Alusvaatteet, sukat ja asusteet

Alushousut
Tarvitaan vähintään kolmet. Aion tehdä erilaisia materiaalikokeiluja.

Rintaliivit tms.
Onneksi ei ole paljon tarvetta. Jotkut varmaan kuitenkin teen, kiinnostaa jo ihan koulutuksen puolesta (vaatetusalan artesaani).

Sukat
Tarvitsen vuoden aikana useat villaiset sukat. En ole aivan varma kulutuskestävyydestä, mutta vahvikeaineena tulee toimimaan ahvenanmaanlampaan päällikarva tai pellavakuitu. Samaan aikaan pitäisi käyttökunnossa olla ainakin kahdet paksut villasukat ja yhdet, tai mielellään kahdet, ohuemmat, jotka tarvittaessa mahtuvat kenkiin tai paksumpienvillasukkien alle. Myös kasvikuitukokeiluja voisi tehdä, jos on aikaa.

Lapaset, kintaat
Lapasia tarvitaan kolmet. Yhdet siistimmät, yhdet työkäyttöön ja yhdet varalle. Lisäksi tarvitaan ainakin yhdet kintaat kovempua pakkaskelejä varten. Ne voisivat olla huovutettua neulosta ja sen verran väljät, että tavalliset lapaset mahtuvat alle.

Päähineet
Kesäkaudella tarvitaan jotain suojaa auringolta, lipallinen  tai lierillinen malli olisi paras. Materiaali jotain kasvikuitua. Talvikaudella tarvitaan kaksi hyvää myssyä, toinen siistimpi ja toinen kotikäyttöön.

Huivit
Talvikaudelle tarvitaan vähintään kaksi villahuivia: siistimpään ja koti- ja työkäyttöön tilalla. Lisäksi yksi hartiahuivi/shaali, villaa. Tälle voi olla käyttöä ympäri vuoden.

Uima-asu
Bikinit. Kokeilen ainakin koirankarvan toimivuutta.


Juhlavaatteet

Mekko
Pitsimekko, hienoa villaa, angoraa tai nokkoskuita. Toteutetaan neulomalla tai virkkaamalla. Vaihtoehtoisesti osa mekosta voisi olla kangastakin ja vain osa pitsiä.

Housut
Hienot pitsilegginsit/joogapantsit/kudotut nokkoskuituhousut saattaisivat toimia.

Alkumatkalla

Rukki on jo polkaistu käyntiin, säiettä ja lankoja syntyy. Niin pitkä taival on vielä edessä, ennen kuin nämä ja lukemattomat muut kehruut ovat muuttuneet valmiiksi vaatteiksi. Mutta on kivaa olla matkalla!

Vaatematkasuunnitelma

Tämä on matka, jolle olen halunnut lähteä jo pitkään. Nyt tuntuu olevan oikea aika.

Aion tehdä käyttövaatteeni itse vähintäänkin tekstiilikuidusta alkaen, ensisijaisesti tuottaa vielä sen kuidunkin itse. Sitoudun myös käyttämään pelkästään näitä tekemiäni vaatteita ainakin vuoden. Käyttö alkaa ensi vuonna, keväällä. Vuoden kesäpuoli ja talvipuoli, niin vanhan kansan kunniaksi, kuin ihan käytännönkin syistä.

Erilaisia tarvittavia taitoja olen kartuttanut vuosien varrella. Nykyisin ei juuri saa pienestä asti hiljalleen nähdä ja kokeilla, oppia, miten nämä asiat tehdään. Oppi on haettava ihan itse, jos sitä haluaa. Minä olen halunnut. Haluan osata tehdä itse.

Tämä on sellainen matka, jolla tehdään – ja mitä ei vielä osata, se opetellaan. Lisäksi tämä on matka ajatuksiin ja kokemuksiin. Mukaan mahtuu henkilökohtaista analyysiä nykytilanteesta ja vaihtoehdoista.

Tuliaisina matkalta on epäilemättä paljon kokemusta ja tietoa. Jotain kadonnutta ja uudelleen löydettyä, jotain uutta, itse oivallettua ja itselleni sopivaa. Varmasti tulee myös napattua ideoita sieltä täältä, niinhän matkalla tehdään - ja se avartaa!

Lupaan, etten ole saita, vaan jaan matkakokemuksiani ystävilleni ja kanssakulkijoilleni.