"Pari pikku juttua" on yhä opiskelun alla: kasvikuitujen kehruukokemukset ovat yhä varsin rajalliset ja kankaankudontakin alkutekijöissään. Mattoja olen kyllä kutonut, mutta en vielä kankaita. On tulossa kiinnostava talvi, jos mielii kesävaatteiksi muutakin kuin villaneuleita...
Kasvikuitujen kasvatus ja valmistelu jäänee myös tänä vuonna valitettavasti ihan kokeiluasteelle. Nokkosta kyllä kasvaa pihassa niin paljon kuin vain voi toivoa ja kylvinpä kokeeksi kuituhamppuakin, jonka sato jää yrityksestä huolimatta erittäin vaatimattomaksi. On pakko nyt myöntää, että kasvikuitujen tuottamiseen itselle ei ainakaan tänä vuonna vielä rahkeet riitä. Se jää tulevien vuosien tavoitteeksi.
Asia kuitenkin etenee, sillä olemme ystävien kanssa kokoontumassa yhteen opiskelemaan kasvikuitujen käsittelyä kuun lopussa. Minulle sopiikin parhaiten tällainen uusien asioiden hidas opiskelu, jossa opittua saa välillä miettiä kaikessa rauhassa ennen kuin siirtyy eteenpäin. Ja odotan itseopiskelukurssiamme muutenkin suurella ilolla! Oppimisen ilon lisäksi on upeaa, että itseäni kiinnostaviin asioihin heittäytyminen on tuonut upeita uusia ystäviä elämääni.
Kohta on aika taas ryhtyä päivän töihin. On hoidettava aamun työt tilalla ja sitten voisi ehkä olla vähän aikaa kehruulle, jota mielelläni "pakenen" tekemään ihan omaan rauhaani, ilman lapsia. Toki sujuuhan se pienten seurassakin, mutta rentouttava vaikutus ei ole aivan yhtä suuri...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti