Unelmia ja pientä ahdistusta

Matkakertomus 30.12.2019

On ollut kiirettä. Pientilamme syystyöt ja yritystoiminnan alkutaival ovat painaneet niskaan, eikä perhettäkään voi kaiken keskellä sentään täysin laimin lyödä. Toki lapset ovat paljon läsnä tämän Vaatematka-projektin toteutuksessa, mutta myötää täytyy sekin, että itselleni mukavinta on saada kehrätä rauhassa ja hiljaisuudessa.

Olen rakentanut villa- ja kehruuaiheista näyttelyä.

Projektikin on silti edennyt, omaan tasaiseen tahtiinsa. Enimmäkseen olen kehräillyt vain, tuo ensimmäinen aluspaidan rääsy on yhä kesken, eikä kaikesta siitä karstaamisesta ja kehräämisestä, villojen ja lankojen pesusta ole tuntunut mielekkäältä tänne jatkuvasti päivitellä. Siksi pääsikin syntymään aivan turhan pitkä tauko tähän väliin.

Näyttelyssä on esillä  mm.erilaisia luonnonmukaisia tekstiilikuituja.

Vaan nyt on vuodenkierrossa tärkein käsitöiden tekemisen aika juuri käsillä! Toki on näitä muitakin töitä, mutta nyt näinä kohta alkavina vuoden kolmena ensimmäisenä kuukautena on sittenkin hyvin aikaa keskittyä käsillä tekemiseen. Juuri tätä olen odottanut niin paljon. Nyt olisi todella saatava vauhtia laahaavaan projektiini, ettei huhtikuusta alkaen jatkuvasti tarvitse kulkea samoissa vaatteissa niin töissä täällä kotona kuin ihmistenkin ilmoilla. Hu-huu, alkaa oikeasti hiukan jännittämään...!

Niitä unelmia!

Kehruu on sellaista puuhaa, että ainakin omat ajatukseni tuppaavat samalla vaeltelemaan asian viereen, etenkin käsityöunelmiin. Suunnittelen mielessäni tulevia töitä, unelmoin, mitä huippuhienoa haluaisin tehdä - tähän liittyy kirjoneuleita, pitsejä, kirjontaa ja ihania luonnonvärjäystuotoksia - ja toisaalta järkevämmin suunnittelen myös mitä ensisijaisesti tarvitsisin, kuinka helpoimmin tai miellyttävimmin sen toteuttaisin ja missä järjestyksessä käyn suunnitelmia toteuttamaan.

 

Hauskimmat haaveet liittyvät kuitenkin siihen kuinka parhaiten saisin kauniita ja kestäviä punasävyjä ja erilaisia vihreitä, millaisia kirjoneulemalleja haluaisin käyttää villatakissa ja sukkien varsissa sekä siihen, millaisen pitsineuleen valitsisin ensimmäiseen hartiahuiviin, jonka neulon omakehräämistäni villoista. Pohdin myös millaisen juhlamekon tekisinkään kummilasteni kesäisiin ylioppilasjuhliin, vaikka tässä kohden kyllä pelkään, etten ehdikään ja siksi olenkin onneksi jo etukäteen päättänyt, että tässä kohden voin nyt tarvittaessa joustaa vaateprojektissani, sillä tarkoitukseni ei ole pilata toisten juhlia ilmaantumalla paikalle venahtaneessa arkikoltussa ja polvipussisissa legginsseissä! Ei, tarvittaessa luovun yhdeksi päiväksi projektistani, mutta eihän se estä minua suunnittelemasta mitä h a l u a i s i n juhliin tehdä ja eihän ole täysin mahdotonta, jos vaikka ehtisinkin.

Juhlavaatteeksi olen suunnitellut kaksiosaista mekkoa, jonka yksinkertainen alusmekko tulisi kudotusta kankaasta – joko pellavaa tai nokkosta. Nokkonen olisi ollut huippuhienoa, mutta viime kesänä ystäväporukalla saadut hiukan lannistavat kokemuksemme kuidun keräämisestä eivät juuri rohkaise uskomaan kuidunsaantimahdollisuuksiini tällä saralla, vaikka olen kyllä vielä kokeilemassa nokkoskuidun talvikeruuta.

Pellavaa minulla sen sijaan riittää sekä rohtimina, että aivinakuituna, joten tässä suhteessa kyse on "vain" märkäkehruun ja kankaankudonnan opettelusta. Riittää sitä siinäkin. Onneksi tarkoitus on aloittaa kankaankudonta ensin rohdinkankaalla, josta aion valmistaa suojavaatteet eläintenhoitotyöhön. Siitä saan alkukokemusta, eikä tarvitse uhrata kallisarvoista aivinaa harjoittelumateriaaliksi. Rohdinta olenkin jo kuivakehräillyt, vaikka lisää kyllä tarvitaan.

Niin, juhlavaatteistahan tässä oikeastaan oli nyt kyse, vaikka harhauduinkin välillä ihan muihin aiheisiin. Alusmekon päälle olisi tarkoitus neuloa tai virkata pitsimekko, jonka materiaalia en ole vielä päättänyt. Ehkä päädyn kauniskiiltoiseen kainuunharmasvillaan, sillä pitsistä olisi tarkoitus tehdä ilmavaa, eikä vaate silloin olisi kuuma kesälläkään. Mikäli aikaa ei ole pitsimekon valmistamiseen täytyy miettiä jotankin muuta, jolla juhlavoittaa yksinkertaista pellavamekkoa. Vaikka eihän se välttämättä tarvitse kuin hyvän leikkauksen ja siinä kohden artesaaniompelutaitoni tulevat kyllä todella tarpeeseen.

Niin tai näin, jos edes pellavamekon ennätän juhliin tehdä, käytän sitä. Myöhemmin mekko saa toimia viileänä kesämekkona vähemmän juhlavissakin tilanteissa, sillä vaikka juuri nyt, tässä talven lumia odotellessa, ei siltä tunnukaan, joskus on vielä kesä ja hellettäkin.

Au revoir! Uusia päivityksiä ja kaiketikin projektin edistymistäkin on tulossa kohtapuoliin lisää.

Osaan ottaa myös rennosti ja olennaista on, että sopiva lepopaikka on tarjolla myös työtiloissa. Ei se ole niin vakavaa!