Matkakertomus 8.10.2019

Vaatematkani lopputulema, jolloin vähintään vuoden ajan käytän pelkästään itse tekemiäni vaatteita, pohdituttaa minua ihan joka päivä. Matkan starttiviivalla loin henkilökohtaisen "Minimivaatevaraston" idean, mutta tuo idea on tässä kulkiessa hiukan venynyt ja muuttunut. Olen myös pohtinut minimin käsitettä yhä uudelleen, mutta tästä ehkä enemmän lisää tuonnempana.

Olennaista kuitenkin on, että vaatteet ovat omaan elämääni käytännössä hyvin soveltuvia, eli pysyn lämpimänä ja vaatteet riittävät myös suojautumaan maataloustöissä tapahtuvalta likaantumiselta. Ihan minimissään minulla pitää siis "normaaleiden" käyttövaatteiden lisäksi olla suojavaatetus maataloustöitä ajatellen. Lisäksi pitää olla riittävästi lämmintä vaatetta kylmälle kaudelle ja vilpoista vaatetta kesän hellejaksolle. Pitää olla vaihtovaatteet likaantumisen ja kastumisen varalle ja sitten, jos aikaa on, niin pitäisi olla myös paremmat vaatteet juhlavampiin tilaisuuksiin. Tähän astisen prosessin aikana olen käsitellyt omassa mielessäni ajatustani olennaisimmasta garderoopista vaikka kuinka paljon, mutta ajatus siitä ns. kerrastosta kolmen viileämmän vuodenajan pukeutumiseni ytimenä on pysynyt muuttumattomana.

Nyt kiirekaudella – ja vieläpä yritystoimintaa kesällä startatessa – projektin toteuttaminen on jäänyt sivummalle ja edistynyt hitaasti, kuten etukäteen jo pelkäsinkin. Yhä vielä tilallamme on työtä talveen valmistautumisessa, mutta jo nyt on käsityölle alkanut jälleen jäädä enemmän aikaa. Sen varaan olen laskenutkin. Se, mikä nyt ehkä ulkopuolelta näyttää toivottomalta yritykseltä ei ole niin. Käsillä on kuitenkin projektin kannalta kriittisin aika: talven aikana minun on kyettävä tuottamaan lankaa, kangasta ja neulevaatteita niin paljon, että 1.4.2020 olen valmis siirtymään niiden käyttämiseen. Eli teoriassa riittää, että on toimivat vaatteet kesäkaudelle, sillä silloin aikaa on vielä noin puoli vuotta talvivaatteiden tekoon.

Tosiasiassa – kuten kulunutkin kesä hyvin havainnollistaa – en voi jättäytyä sen varaan, että ensi kesäkauden aikana teen myös talvivaatteet. Vähintäänkin pitää olla niihin lähes kaikki langat valmiina, mutta hyvä olisi jos olisi ainakin langat sekä tarvittavat kankaat. Ompelu ei ole niin iso juttu ja neulominenkin, jos kaikkia ohjeita ei enää tarvitse tehdä vaan voin hyödyntää nyt tekemiäni suunnitelmia, sujuu rivakammin. Ja itse asiassa, jo kevät ja syyspukeutuminen vaatii sen verran, että talvea varten varautumiseen tarvitsen ensisijaisesti päällysvaatteita.

Eli suhtaudun projektiin käytäntö edellä. Kai se on välttämätöntäkin, sillä aikaa on vain rajallisesti. Silti käytännön lisäksi pääni surisee itseäni houkuttelevia suunnitelmia, millaisia vaatteita haluaisin ja miten juuri nyt käytettävissä olevilla resursseilla voisin toteuttaa asuja, jotka olisivat paitsi riittäviä ja mukavia käyttää, myös visuaalisesti itselleni mieleisiä.

Pieniä värjäyskokeiluja ja muuta

Harmikseni joudun tässä vaiheessa vuotta toteamaan, että värjäyksiin en tänä vuonna ole ehtinyt panostaa juuri lainkaan, pieniä toteutuneita kokeiluja lukuun ottamatta. Tähän on montakin syytä, joista tärkein on se, ettei ole ollut lankaa värjättäväksi sellaisia määriä, että sillä isompien vaatteiden kannalta olisi merkitystä. Enimmät langat olen kehrännyt aluspaitaprojektiini sekä tulevaan parempaan talvitakkiin, jonka langat värjätään vasta sitten, kun voin tehdä sen yhdellä kertaa, sillä erityisesti kasvivärjäyksen ollessa kyseessä, eri värjäyskerroilla voi tulos poiketa toisistaan hyvinkin paljon, vaikka kuinka pyrkisi toimimaan täsmälleen samoin. Tasaista yksivärisyyttä halutessaan pitää siis malttaa odottaa.

Ei tässä silti värittömyyteen ja tylsyyteen tarvitse kuolla, vaikka pelkästään valkoisesta villalangasta neulomani projektini ensimmäisenä valmistuva vaate sellaiseen tuntuisikin viittaavan. Jotain värjäilyjä pystyn toteuttamaan vielä talvenkin aikana niiden pienten kokeilujen lisäksi mitä nyt olen jo tehnyt. Lisäksi minulla on erinomainen mahdollisuus käyttää eriväristen lampaiden villoja, joten saan töihini jo sitäkin kautta ainakin valkoista, mustaa sekä erisävyisiä ruskeita ja harmaita. Sen sijaan punaisia ja vihreitä, mitä aivan erityisesti näiden luonnonväristen villojen lisäksi haluan pääsen sitten viimeistään ensi kesäkaudella toteuttamaan. Ja minä olen näissä suhteissa yllättävänkin kärsivällinen; kyllä tästä hyvä vielä tulee.

Myös pitsivirkkausta hyödynnetään projektini vaatteissa - sitten kun on aikaa.

Neuleohjeen laadinta

Neuvoja omien ohjeiden suunnitteluun

Tähänastisen elämäni aikana olen tehnyt lähes kaikki neuleohjeeni itse. Teini-ikäisenä neulottu ensimäinen yksinkertainen palmikkoneulepaita syntyi täysin mutu-tuntumalla ja väitänkin, että jos vaatteita on koskaan vaikkapa kaavoista tehnyt on syntynyt riittävän hyvä käsitys muotojen ideasta, jotta omien ohjeiden laadinta on mahdollista. Lisäksi toimivia neuleohjeita voi laatia myös paljon yksinkertaisemmin ratkaisuin kuin kankaisia vaatteita, eivätkä pienet virheet haittaa, sillä:

Neulerakenne antaa paljon anteeksi. Se venyy ja joustaa, mukautuu.

Eli suosittelen kaikille rohkeaa mieltä omien ohjeidensa laadintaan. Virheitä ei kannata pelätä – usein niitä eivät muut edes huomaa, ja toisaalta – aina voi purkaa ja kokeilla uudestaan. Se ehkä turhauttaa, mutta lopulta kuitenkin maksaa vaivan!

Liitän tähän hiukan neuvoja, joiden toivon auttavan omien ohjeiden laadinnassa. Koska aihe on iso, täydennän tekstiä vielä myöhemmin. Tarvittaessa kysy lisää kommenteissa - vastaan parhaani mukaan.

Suunnittelu ja ohjeen laadinta

Neuleohjeen suunnittelun pohjana on kolme tekijää:

1. Haluttu malli
2. Vartalon mitat
3. Lanka, puikot, ja käsiala – eli yhteenvetona: neuleen tiheys

Malli

Pohditaan ensin mallia. Otetaan esimerkiksi paita/pusero. 

On tärkeää etukäteen päättää, mitä vaatteelta haluaa ja millainen malli täyttäisi nämä odotukset. Muiden ulkonäköön vaikuttavien seikkojen tulee sopeutua vaatteen käyttötarkoitukseen.

Kun idea on selvillä, puseron kuvia voi piirrellä paperille suunnittelun selkeyttämiseksi sekä muistin tueksi myöhempiä ajankohtia varten. Omat suunnitelmat kannattaa myös tallentaa vaikkapa tulevien projektien pohjaksi.

Esimerkkejä erilaisista, yksinkertaisista paitamalleista. Kuvissa kuvattu pääntie edessä - takana pääntie on yleensä korkeammalla.

Vartalon mitat

Vartalon mitat selviävät mittaamalla. Parhaiten mitat saat avustajan kanssa, mutta neuleohjetta varten voi riittää omakin mittaaminen, jos onnistuu samalla seisomaan riittävän suorana.

Mitat otetaan alusvaatteet päällä, olalle menevien korkeusmittojen ottamista saattaa helpottaa hyvin paikallaan pysyvä vaate, jossa on normaali olkasauma.

Mittausta varten vyötärölle on kätevää kiinnittää kankaasta ommeltu kaistale, jossa on selkeä keskikohta. Vyötärö on naisilla vartalon kapein kohta rintojen ja lantion välissä.
Mittanauha saa olla mittauksessa napakasti, mutta ei kiristää.

Mittojen selitykset:

1) RY = rinnna ympärys

2) VY = vyötärön ympärys

3) LY = lantion ympärys

4) lantion korkeus

5) rinnan korkeus vyötäröltä

6) vyötärön korkeus olalta

7) kaulan ympärys

8) KY = käsivarrenympärys

9) RaY = ranteen ympärys

10) kädentien korkeus

11) reiden ympärys

12) polven ympärys

13) nilkan ympärys

14) haaran korkeus vyötäröltä

15) korkeus haarasta nilkkaan (tai korkeus vyötäröltä nilkkaan)

16) käsivarren pituus PUUTTUU KUVASTA! Korjattu kuva tulossa myöhemmin!

 

Langan vahvuus

Lanka vaikuttaa neuleohjeeseen erityisesti paksuudellansa. Valmiissa langoissa luku ilmoitetaan tavallisesti lankalukuna (X m/100 g) tai tex-lukuna, mutta luku ei ole täysin vertailukelpoinen eri materiaalien kesken. Erityisesti a) villa ja muut eläinkuidut, b) kasvikuidut sekä c) keinokuidut ovat keskenään eripainoisia ja vertailua vaikeuttaa erityisesti eri kuitutyyppien sekoittaminen keskenään.

Sen sijaan vyötteessä oleva esimerkki neuletiheydestä tietyillä puikoilla neulottaessa on jo käyttökelpoisempi myös eri lankatyyppien vertailussa.

... Langan paksuutta voi summittaisesti ja silmämääräisesti arvioida myös vetämällä lankaa kireälle ja vertaamalla sitä toiseen. ...

Omaa ohjettaan miettiessä siihen (esimerkkineuletiheyteen) ei kuitenkaan kannata juuttua, sillä haluat omaan työhösi mahdollisesti lankavyyhdin esimerkkiä tiivimpää tai löysempää neuletta. Myös oma neulekäsiala vaikuttaa. Jonkin verran kokenut neuloja osaakin jo tuntumalla vaihtaa työhönsä pienemmät tai suuremmat puikot, kuin ohjeessa mainitaan sekä korjatakseen käsialaeroja tai haluttua neuletiehyttä.

Suurempia puikkoja käyttämällä kompensoidaan tiukkaa ja pienempiä puikkoja käyttämällä löysää käsialaa.

Puikkojen valinta

Tämä onkin kiintoisaa, sillä puikkojen koolla suhteessa langan vahvuuteen määritellään hyvin paljon ja vaikka puikkokoko pitääkin päättää ennen koetilkun neulontaa, voi jälkeenmainittu vaikuttaa vielä puikkokoon muuttamiseen, jolloin pitää tietysti neuloa myös uusi tilkku. Siksi tulosta kannattaa tarkkailla kriittisesti jo koetilkun alusta alkaen ja vaihtaa tarvittaessa. Jo kymmenenkin riviä neulottuaan alkaa saada käsitystä siitä, millainen lopputulos onkaan syntymässä.

Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää, että puikko on aina lankaa paksumpi.

Lankaluku ja neuletiheys

Mikäli haluaa työssään käyttää itse kehräämäänsä lankaa on itse selvitettävä langan lankaluku ja/tai neuletiheys. Periaatteessa voi pärjätä pelkän koetilkun neulonnasta saatavan neuletiheyden laskemisen kanssa, mutta suosittelen kyllä lankaluvun laskennan opettelua. Se on aika yksinkertaista ja lisäksi helpottaa ja nopeuttaa ohjeiden laadintaa jos niitä laatiikin enemmän. Silloin voi käyttää vaikka valmiita, ylöskirjattuja koetilkkutuloksiaan aina, kun langan vahvuus on kuta kuinkin sama. Koetilkkujen neulonta vie nimittän huomattavasti enemmän aikaa kuin yksinkertainen lankaluvun laskenta.

Ohje lakaluvun laskemiseksi

Ohje koetilkun tekemiseksi ja neuletiheyden laskemiseksi.