Ripaus luovaa hulluutta on joskus hyväksi ja sitä tässä projektissani kyllä on. Toisaalta taustalla on myös järkisyyt ja -perusteet. Projekti on jatkumoa lapsuudesta saakka vaalituille haaveille. Taitoakin on kertynyt sen verran, että itse uskon projektin läpivientiin, vaikka jossain yksityiskohdassa sitten joutuisinkin hiukan joustamaan. Vaikka kaikkein hauskintahan olisi tietysti onnistua täydellisesti!
Uskon kuitenkin, että saan välttämättömimmät varusteet kasaan kesäkautta varten ensi kevääksi. Ja viimeisten talvivarusteiden olisi syytä ehtiä valmiiksi ensi vuonna ennen pakkasia.
Tässä työskennellessäni olen kyllä tullut siihen tulokseen, että alun perin hahmottelemani Minimivaatevarasto on turhan ylenpalttinen, joten aluksi aion tähdätä vähempään ja siitä sitten ehtiessä lisätä hieman varustusta. Käytäntö edellä menen, vaikka härpäkkeet ja koristukset kiinnostavatkin. Mutta tuon Minimivaatevarasto-suunnitelman muokkaamisesta sitten enemmän myöhemmin.
Mitä projektille kuuluu nyt?
Kehruu on vienyt paljon aikaa, eikä siitä tänne tunnu mielekkäältä jatkuvasti päivittää. Myös tilan kevätkiireet ovat tässä välillä nielaisseet minut lähes kokonaan.
Olen kuitenkin nyt aloittanut myös neulomisen - sitähän riittää myös. Villakerrastoa on tulossa aivan ensimmäiseksi, sillä vilukissana haluan varmistaa, että myös kesällä on riittävästi lämmintä vaatetta. Kerrasto lienee myös suurin yksittäinen urakka, joten sen saaminen alta pois on hyväksi.
Kerrasto käynnistyi yläosan neulomisen aloittamisella. Teen miehustan yhtenä kappaleena, sillä pidän neuleissa vähäsaumaisuudesta. Tähänkin paitaan on tulossa saumaa vain hiukan kainaloihin, muuten koko vaate neulotaan suljettuna neuleena. Olen toteuttanut aiemmin samaan
Kerraston ideana on olla lämmin, pehmeä ja melko hyvin istuva, jotta se toimii teknisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Mahdollisimman hyvä kestävyys on myös tärkeä tekijä, sillä nämä vaatteet on tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Ilman kunnon kokemusta on hankalaa veikata, mutta toivoisin vaatteilleni vähintään kymmenen vuoden käyttöikää, poislukien sukat, joille vuosikin olisi huollettuna ja korjattuna hyvä saavutus runsaassa käytössä.
Lämpimyyden ja kestävyyden vuoksi olen valinnut neuloa varsin tiivistä neulosta. Neulon 2 mm:n puikoilla lankaa, joka on 100 %:sti hienoa suomenlampaanvillaa, tex-luvultaan 434 (noin 230 m/100 g), 2-säikeistä. Langassa on löysähkö kierre, mikä kyllä heikentää kulutuskestävyyttä, mutta toisaalta lisää pehmeyttä. Lanka on värjäämätöntä, valkoista. Myös värjäämättä jättäminen on päätös käyttömukavuuden mukaan, sillä värjääminen tekee kuidun vaihtelevissa määrin karkeamman tuntuiseksi. Kerrasto tulee suoraan ihoa vasten, joten miellyttävä tuntu on siinä tärkeä asia. Neulos on yksinkertaisesti sileää neuletta. Hihansuihin ja pääntielle teen jotain resoria, mutta helmaan halusin käänteen pykäreunalla.
Paidan helma tulee riittävän pitkästi alas lantiolle, jotta se käytössä varmasti pysyy paikallaan peittäen selän ja pitäen sen lämpimänä kylmällä säällä. Nyt ryhdyn laskemaan kavennuksia lantiolta vyötärölle, vaikka paita toimisi aivan hyvin ihan suoranakin. Pieni muotoilu on kuitenkin minusta mukavaa, sillä se parantaa hiukan vaatteen istuvuutta. Nyt laskemaan... Josko ehtisin neuloa vielä hiukan ennen nukahtamista?
Mielenkiintoinen projekti! Ihan jokaisesta tuohon ei olisi.. :) Innolla odotan mitä tulevaisuudessa saat aikaiseksi.
VastaaPoistaKiitos. :) Ja ennen kuitenkin jokseenkin kaikki naiset tekivät itse vaatteensa. Aika kauas on menty niistä ajoista. Liikaa ei menneitä kannata haikailla, mutta ehkä nykypäiväänkin voisi ammentaa enemmän kunnioitusta tuotantoa kohtaan. Olisi vähemmän, mutta paremmin tehtyä. Ja jaksettaisiin huoltaa ja korjata. Haluaisin nähdä tällaisen muutoksen. ❤
VastaaPoista