Lanka, peruselementti

Lanka on varhainen, mullistava keksintö, kuten pyörä ja tulen valjastaminen ihmisen käyttöön. Säie syntyy yhdistämällä kuituja toisiinsa kierrettä hyväksi käyttäen. Se on menetelmä, joka mahdollistaa kuitujen jatkamisen yhä uusilla kuiduilla, jolloin lankaa teoriassa voidaan tehdä loputtomiin, toisaalta kiertäminen lujittaa kuituja, jolloin saadaan varsin hyvin käyttöä ja kulutusta kestäviä tekstiileitä.

Lankaa käytössä, Vaatematkaajan junareissulla

Aluksi lankaa valmistettiin yksinkertaisesti sormin pyörittämällä, kunnes keksittiin avuksi värttinä, eräänlainen koukkupäinen keppi, jossa on paino. Langan valmistaminen tehostui edelleen, kun Intiassa tai Kiinassa keksittiin rukin idea vuosien 500 - 1000 tienoilla. 1700 luvun lopussa kehruu alkoi mullistua, kun James Hargreaves keksi ensimmäisen kehruukoneen, Kehruu-Jennyn, ja vielä samalla vuosisadalla kehitettiin myös ensimmäinen vesivoimalla toimiva kehruukone.

Yksi versio nykyaikaisesta värttinästä


Konekehruun keksimisen jälkeen kehräämisen taito hiipui hiljalleen kahdensadan vuoden ajan ja uhkasi jo 1900-luvun lopulla kadota kokonaan. Perinnetaitojen säilyttämisestä kiinnostuneet naiset kuitenkin saivat taidon säilymään ja nyt - kiinnostuksen käsitöihin jälleen lisääntyessä - yhä useammat haluavat opetella kehruuta uutena taitona.


Itselläni on ollut onni saada ensiopetus kehräämisestä omalta mummultani, mistä olen kiitollinen. Myöhemmin oppia syvensi hyvä ystäväni, jonka kautta tutustuin myös värttinäkehräykseen. Oma kehruuoppimatkani on taukoineen ollut pitkähkö ja jatkuu edelleen taitojen yhä hioutuessa.


Langasta tehdään edelleen lähes kaikki vaatteet ja muut tekstiilit. Tekniikoita hyödyntää sitä on paljon, eri aikoina, eri paikoissa ja eri käyttötarkoituksiin syntyneitä. Lankaa on kaikkialla ympärillämme! Ja juuri siksi sen varhainen syntyhistoria, joka on niin kaukana, että
tiedonsirpaleita siitä on enää hyvin vähän jäljellä, on aivan erityisen kiinnostava aihe; itse lankaa tehdessäni - värttinällä tai rukilla - tunnen olevani osa pitkää jatkumoa, ikiaikaisen työn jatkaja.

Suomalainen perinnerukki