Matkakertomus 1.8.2019

Pientilan kesäkiireiden vuoksi paidan - eli kerraston yläosan -  neulominen edistyy nyt aivan liian hitaasti. Kaunis ajatukseni siitä, että neuloisin suljettuna neuleena toteutettavaa miehustakappaletta vähintään 10 cm viikossa ei ole toteutunut. Rakastan käsitöiden tekemistä, mutta jännittää, kuinka paljon pystyn viemään projektia eteenpäin tulevalla talvikaudella. Silloin on kyllä paremmin aikaa, mutta toisaalta myös paineet kasvavat sitä suuremmiksi, mitä vähemmän nyt edistyn. Keväällä kun on joka tapauksessa siirryttävä projektissa tuotettujen vaatteiden käyttöön ja haluan todella onnistua tässä.

"Pari pikku juttua" on yhä opiskelun alla: kasvikuitujen kehruukokemukset ovat yhä varsin rajalliset ja kankaankudontakin alkutekijöissään. Mattoja olen kyllä kutonut, mutta en vielä kankaita. On tulossa kiinnostava talvi, jos mielii kesävaatteiksi muutakin kuin villaneuleita...

Kasvikuitujen kasvatus ja valmistelu jäänee myös tänä vuonna valitettavasti ihan kokeiluasteelle. Nokkosta kyllä kasvaa pihassa niin paljon kuin vain voi toivoa ja kylvinpä kokeeksi kuituhamppuakin, jonka sato jää yrityksestä huolimatta erittäin vaatimattomaksi. On pakko nyt myöntää, että kasvikuitujen tuottamiseen itselle ei ainakaan tänä vuonna vielä rahkeet riitä. Se jää tulevien vuosien tavoitteeksi.

Asia kuitenkin etenee, sillä olemme ystävien kanssa kokoontumassa yhteen opiskelemaan kasvikuitujen käsittelyä kuun lopussa. Minulle sopiikin parhaiten tällainen uusien asioiden hidas opiskelu, jossa opittua saa välillä miettiä kaikessa rauhassa ennen kuin siirtyy eteenpäin. Ja odotan itseopiskelukurssiamme muutenkin suurella ilolla! Oppimisen ilon lisäksi on upeaa, että itseäni kiinnostaviin asioihin heittäytyminen on tuonut upeita uusia ystäviä elämääni.

Kohta on aika taas ryhtyä päivän töihin. On hoidettava aamun työt tilalla ja sitten voisi ehkä olla vähän aikaa kehruulle, jota mielelläni "pakenen" tekemään ihan omaan rauhaani, ilman lapsia. Toki sujuuhan se pienten seurassakin, mutta rentouttava vaikutus ei ole aivan yhtä suuri...

Tuotanto-ongelmia kesäkiireiden keskellä

Minulla oli niin hienoja suunnitelmia siitä miten etenen projektissani nyt, kun olen lankojen kehruun ohella päässyt jopa neulontaan asti. Suljettua neuletta miehustakappaleella tms. etenemä vähintään 10 cm viikossa ja hihoissa tms 20 cm. Juu juu... Otin hienosti kyllä huomioon, että kesän kiireiden keskellä  joku viikko saattaa jäädä välistäkin. Kuinkas kävi? Nyt on jäänyt välistä jo toista kuukautta, kun en ole neulonut riviäkään! Paitsi nyt. Tartuin puikkoihin, sillä joskushan se on taas tartuttava. Ja kerraston yläosa jatkuu. Toivottavasti jatkossa neulon nyt säännöllisemmin, vaikka onkin kesä ja kiireet.

Kehruuta olen sitäkin tehnyt vain vähän. Harmillista, sillä se on ihan lempipuuhiani - ja on ihana jättää lapset puolison huolehdittavaksi ja "paeta" omaan rauhaansa kehräämään. Tosin olen minä toki kehrännyt jälkikasvun läsnäollessa, joskin työn rentouttava vaikutus siitä enemmän tai vähemmän kyllä kärsii..

Onpa kyllä tällä pientilallamme tätä käsitöiden kanssa kilpailevaa tekemistäkin, kuten aitojen tekoa, rehuhommia, korvamerkitsemisiä, ikkunaremppaa, puutarhahommia, pehkun tyhjentämistä, korjausrakentamista jne. jne. Mutta sitten olisikin hyväksi vastapainoksi nämä käsityöt jotka ovat minulle rentoutusta ja terapiaa. Ongelmana vain se, että muista töistä väsynyt mieli saattaa kyllä kovastikin halajata neuleen tai kehruun pariin, mutta kroppa saattaa olla toista mieltä. Ja niin sitä huomaa sittenkin ottaneensa sen tunnin tauon vaakatasossa kirja tai puhelin kourassa. Ja sitten pitääkin taas nousta ja lähteä hoitamaan niitä kiireisimpiä hommia. Huoh. Mutta, nyt kun olen taas alkanut saada niskalenkkiä väsymyksestä, on tauoilla ehkä mahdollista tehdä muutakin kuin maata reporankana väsymystänsä pois. Peukut pystyyn!

Matkakertomus 2.6.2019

Rukki kuiskii ja kolke käy. Niin paljon on kehrättävää, jos todella mielii kehrätä itse langat omiin vaatteisiinsa. Ja minähän mielin!

Ripaus luovaa hulluutta on joskus hyväksi ja sitä tässä projektissani kyllä on. Toisaalta taustalla on myös järkisyyt ja -perusteet. Projekti on jatkumoa lapsuudesta saakka vaalituille haaveille. Taitoakin on kertynyt sen verran, että itse uskon projektin läpivientiin, vaikka jossain yksityiskohdassa sitten joutuisinkin hiukan joustamaan. Vaikka kaikkein hauskintahan olisi tietysti onnistua täydellisesti!

Projektin aikaraami aiheuttaa tietysti oman haasteensa. Se olisi helpompi, ellei pitäisi tehdä monenmoista muutakin kuin vain viedä projektia eteenpäin. Kiinnostuneet voivat kurkistaa pientilamme muuhun toimintaan täältä: https://m.facebook.com/omenakuja/?ref=bookmarks

Uskon kuitenkin, että saan välttämättömimmät varusteet kasaan kesäkautta varten ensi kevääksi. Ja viimeisten talvivarusteiden olisi syytä ehtiä valmiiksi ensi vuonna ennen pakkasia.

Tässä työskennellessäni olen kyllä tullut siihen tulokseen, että alun perin hahmottelemani Minimivaatevarasto on turhan ylenpalttinen, joten aluksi aion tähdätä vähempään ja siitä sitten ehtiessä lisätä hieman varustusta. Käytäntö edellä menen, vaikka härpäkkeet ja koristukset kiinnostavatkin. Mutta tuon Minimivaatevarasto-suunnitelman muokkaamisesta sitten enemmän myöhemmin.


Mitä projektille kuuluu nyt?

Kehruu on vienyt paljon aikaa, eikä siitä tänne tunnu mielekkäältä jatkuvasti päivittää. Myös tilan kevätkiireet ovat tässä välillä nielaisseet minut lähes kokonaan.

Olen kuitenkin nyt aloittanut myös neulomisen - sitähän riittää myös. Villakerrastoa on tulossa aivan ensimmäiseksi, sillä vilukissana haluan varmistaa, että myös kesällä on riittävästi lämmintä vaatetta. Kerrasto lienee myös suurin yksittäinen urakka, joten sen saaminen alta pois on hyväksi.

Kerrasto käynnistyi yläosan neulomisen aloittamisella. Teen miehustan yhtenä kappaleena, sillä pidän neuleissa vähäsaumaisuudesta. Tähänkin paitaan on tulossa saumaa vain hiukan kainaloihin, muuten koko vaate neulotaan suljettuna neuleena. Olen toteuttanut aiemmin samaan

tapaan yhden lapsen paidan, joten eiköhän tämä tästä, kun vain jaksaa neuloa...

Kerraston ideana on olla lämmin, pehmeä ja melko hyvin istuva, jotta se toimii teknisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Mahdollisimman hyvä kestävyys on myös tärkeä tekijä, sillä nämä vaatteet on tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Ilman kunnon kokemusta on hankalaa veikata, mutta toivoisin vaatteilleni vähintään kymmenen vuoden käyttöikää, poislukien sukat, joille vuosikin olisi huollettuna ja korjattuna hyvä saavutus runsaassa käytössä.

Lämpimyyden ja kestävyyden vuoksi olen valinnut neuloa varsin tiivistä neulosta. Neulon 2 mm:n puikoilla lankaa, joka on 100 %:sti hienoa suomenlampaanvillaa, tex-luvultaan 434 (noin 230 m/100 g), 2-säikeistä. Langassa on löysähkö kierre, mikä kyllä heikentää kulutuskestävyyttä, mutta toisaalta lisää pehmeyttä. Lanka on värjäämätöntä, valkoista. Myös värjäämättä jättäminen on päätös käyttömukavuuden mukaan, sillä värjääminen tekee kuidun vaihtelevissa määrin karkeamman tuntuiseksi. Kerrasto tulee suoraan ihoa vasten, joten miellyttävä tuntu on siinä tärkeä asia. Neulos on yksinkertaisesti sileää neuletta. Hihansuihin ja pääntielle teen jotain resoria, mutta helmaan halusin käänteen pykäreunalla.

Paidan helma tulee riittävän pitkästi alas lantiolle, jotta se käytössä varmasti pysyy paikallaan peittäen selän ja pitäen sen lämpimänä kylmällä säällä. Nyt ryhdyn laskemaan kavennuksia lantiolta vyötärölle, vaikka paita toimisi aivan hyvin ihan suoranakin. Pieni muotoilu on kuitenkin minusta mukavaa, sillä se parantaa hiukan vaatteen istuvuutta. Nyt laskemaan... Josko ehtisin neuloa vielä hiukan ennen nukahtamista?