Matkakertomus 30.12.2019
On ollut kiirettä. Pientilamme
syystyöt ja yritystoiminnan alkutaival ovat painaneet niskaan, eikä
perhettäkään voi kaiken keskellä sentään täysin laimin lyödä.
Toki lapset ovat paljon läsnä tämän Vaatematka-projektin
toteutuksessa, mutta myötää täytyy sekin, että itselleni
mukavinta on saada kehrätä rauhassa ja hiljaisuudessa.
|
Olen rakentanut villa- ja kehruuaiheista näyttelyä. |
Projektikin on silti edennyt, omaan
tasaiseen tahtiinsa. Enimmäkseen olen kehräillyt vain, tuo
ensimmäinen aluspaidan rääsy on yhä kesken, eikä kaikesta siitä
karstaamisesta ja kehräämisestä, villojen ja lankojen pesusta ole
tuntunut mielekkäältä tänne jatkuvasti päivitellä. Siksi
pääsikin syntymään aivan turhan pitkä tauko tähän väliin.
|
Näyttelyssä on esillä mm.erilaisia luonnonmukaisia tekstiilikuituja. |
Vaan nyt on vuodenkierrossa tärkein
käsitöiden tekemisen aika juuri käsillä! Toki on näitä muitakin
töitä, mutta nyt näinä kohta alkavina vuoden kolmena ensimmäisenä
kuukautena on sittenkin hyvin aikaa keskittyä käsillä tekemiseen.
Juuri tätä olen odottanut niin paljon. Nyt olisi todella saatava
vauhtia laahaavaan projektiini, ettei huhtikuusta alkaen jatkuvasti
tarvitse kulkea samoissa vaatteissa niin töissä täällä kotona
kuin ihmistenkin ilmoilla. Hu-huu, alkaa oikeasti hiukan
jännittämään...!
Niitä unelmia!
Kehruu on sellaista puuhaa, että
ainakin omat ajatukseni tuppaavat samalla vaeltelemaan asian viereen,
etenkin käsityöunelmiin. Suunnittelen mielessäni tulevia töitä,
unelmoin, mitä huippuhienoa haluaisin tehdä - tähän liittyy
kirjoneuleita, pitsejä, kirjontaa ja ihania luonnonvärjäystuotoksia
- ja toisaalta järkevämmin suunnittelen myös mitä ensisijaisesti
tarvitsisin, kuinka helpoimmin tai miellyttävimmin sen toteuttaisin
ja missä järjestyksessä käyn suunnitelmia toteuttamaan.
Hauskimmat haaveet liittyvät kuitenkin
siihen kuinka parhaiten saisin kauniita ja kestäviä punasävyjä ja
erilaisia vihreitä, millaisia kirjoneulemalleja haluaisin käyttää
villatakissa ja sukkien varsissa sekä siihen, millaisen pitsineuleen
valitsisin ensimmäiseen hartiahuiviin, jonka neulon omakehräämistäni
villoista. Pohdin myös millaisen juhlamekon tekisinkään
kummilasteni kesäisiin ylioppilasjuhliin, vaikka tässä kohden
kyllä pelkään, etten ehdikään ja siksi olenkin onneksi jo
etukäteen päättänyt, että tässä kohden voin nyt tarvittaessa
joustaa vaateprojektissani, sillä tarkoitukseni ei ole pilata
toisten juhlia ilmaantumalla paikalle venahtaneessa arkikoltussa ja
polvipussisissa legginsseissä! Ei, tarvittaessa luovun yhdeksi
päiväksi projektistani, mutta eihän se estä minua
suunnittelemasta mitä h a l u a i s i n juhliin tehdä ja eihän
ole täysin mahdotonta, jos vaikka ehtisinkin.
Juhlavaatteeksi olen suunnitellut
kaksiosaista mekkoa, jonka yksinkertainen alusmekko tulisi kudotusta
kankaasta – joko pellavaa tai nokkosta. Nokkonen olisi ollut
huippuhienoa, mutta viime kesänä ystäväporukalla saadut hiukan
lannistavat kokemuksemme kuidun keräämisestä eivät juuri rohkaise
uskomaan kuidunsaantimahdollisuuksiini tällä saralla, vaikka olen
kyllä vielä kokeilemassa nokkoskuidun talvikeruuta.
Pellavaa minulla sen sijaan riittää
sekä rohtimina, että aivinakuituna, joten tässä suhteessa kyse on
"vain" märkäkehruun ja kankaankudonnan opettelusta.
Riittää sitä siinäkin. Onneksi tarkoitus on aloittaa
kankaankudonta ensin rohdinkankaalla, josta aion valmistaa
suojavaatteet eläintenhoitotyöhön. Siitä saan alkukokemusta, eikä
tarvitse uhrata kallisarvoista aivinaa harjoittelumateriaaliksi.
Rohdinta olenkin jo kuivakehräillyt, vaikka lisää kyllä
tarvitaan.
Niin, juhlavaatteistahan tässä
oikeastaan oli nyt kyse, vaikka harhauduinkin välillä ihan muihin
aiheisiin. Alusmekon päälle olisi tarkoitus neuloa tai virkata
pitsimekko, jonka materiaalia en ole vielä päättänyt. Ehkä
päädyn kauniskiiltoiseen kainuunharmasvillaan, sillä pitsistä
olisi tarkoitus tehdä ilmavaa, eikä vaate silloin olisi kuuma
kesälläkään. Mikäli aikaa ei ole pitsimekon valmistamiseen
täytyy miettiä jotankin muuta, jolla juhlavoittaa yksinkertaista
pellavamekkoa. Vaikka eihän se välttämättä tarvitse kuin hyvän
leikkauksen ja siinä kohden artesaaniompelutaitoni tulevat kyllä
todella tarpeeseen.
Niin tai näin, jos edes pellavamekon
ennätän juhliin tehdä, käytän sitä. Myöhemmin mekko saa toimia
viileänä kesämekkona vähemmän juhlavissakin tilanteissa, sillä
vaikka juuri nyt, tässä talven lumia odotellessa, ei siltä
tunnukaan, joskus on vielä kesä ja hellettäkin.
Au revoir! Uusia päivityksiä ja
kaiketikin projektin edistymistäkin on tulossa kohtapuoliin lisää.
|
Osaan ottaa myös rennosti ja olennaista on, että sopiva lepopaikka on tarjolla myös työtiloissa. Ei se ole niin vakavaa! |