Matkakertomus 8.10.2019

Vaatematkani lopputulema, jolloin vähintään vuoden ajan käytän pelkästään itse tekemiäni vaatteita, pohdituttaa minua ihan joka päivä. Matkan starttiviivalla loin henkilökohtaisen "Minimivaatevaraston" idean, mutta tuo idea on tässä kulkiessa hiukan venynyt ja muuttunut. Olen myös pohtinut minimin käsitettä yhä uudelleen, mutta tästä ehkä enemmän lisää tuonnempana.

Olennaista kuitenkin on, että vaatteet ovat omaan elämääni käytännössä hyvin soveltuvia, eli pysyn lämpimänä ja vaatteet riittävät myös suojautumaan maataloustöissä tapahtuvalta likaantumiselta. Ihan minimissään minulla pitää siis "normaaleiden" käyttövaatteiden lisäksi olla suojavaatetus maataloustöitä ajatellen. Lisäksi pitää olla riittävästi lämmintä vaatetta kylmälle kaudelle ja vilpoista vaatetta kesän hellejaksolle. Pitää olla vaihtovaatteet likaantumisen ja kastumisen varalle ja sitten, jos aikaa on, niin pitäisi olla myös paremmat vaatteet juhlavampiin tilaisuuksiin. Tähän astisen prosessin aikana olen käsitellyt omassa mielessäni ajatustani olennaisimmasta garderoopista vaikka kuinka paljon, mutta ajatus siitä ns. kerrastosta kolmen viileämmän vuodenajan pukeutumiseni ytimenä on pysynyt muuttumattomana.

Nyt kiirekaudella – ja vieläpä yritystoimintaa kesällä startatessa – projektin toteuttaminen on jäänyt sivummalle ja edistynyt hitaasti, kuten etukäteen jo pelkäsinkin. Yhä vielä tilallamme on työtä talveen valmistautumisessa, mutta jo nyt on käsityölle alkanut jälleen jäädä enemmän aikaa. Sen varaan olen laskenutkin. Se, mikä nyt ehkä ulkopuolelta näyttää toivottomalta yritykseltä ei ole niin. Käsillä on kuitenkin projektin kannalta kriittisin aika: talven aikana minun on kyettävä tuottamaan lankaa, kangasta ja neulevaatteita niin paljon, että 1.4.2020 olen valmis siirtymään niiden käyttämiseen. Eli teoriassa riittää, että on toimivat vaatteet kesäkaudelle, sillä silloin aikaa on vielä noin puoli vuotta talvivaatteiden tekoon.

Tosiasiassa – kuten kulunutkin kesä hyvin havainnollistaa – en voi jättäytyä sen varaan, että ensi kesäkauden aikana teen myös talvivaatteet. Vähintäänkin pitää olla niihin lähes kaikki langat valmiina, mutta hyvä olisi jos olisi ainakin langat sekä tarvittavat kankaat. Ompelu ei ole niin iso juttu ja neulominenkin, jos kaikkia ohjeita ei enää tarvitse tehdä vaan voin hyödyntää nyt tekemiäni suunnitelmia, sujuu rivakammin. Ja itse asiassa, jo kevät ja syyspukeutuminen vaatii sen verran, että talvea varten varautumiseen tarvitsen ensisijaisesti päällysvaatteita.

Eli suhtaudun projektiin käytäntö edellä. Kai se on välttämätöntäkin, sillä aikaa on vain rajallisesti. Silti käytännön lisäksi pääni surisee itseäni houkuttelevia suunnitelmia, millaisia vaatteita haluaisin ja miten juuri nyt käytettävissä olevilla resursseilla voisin toteuttaa asuja, jotka olisivat paitsi riittäviä ja mukavia käyttää, myös visuaalisesti itselleni mieleisiä.

Pieniä värjäyskokeiluja ja muuta

Harmikseni joudun tässä vaiheessa vuotta toteamaan, että värjäyksiin en tänä vuonna ole ehtinyt panostaa juuri lainkaan, pieniä toteutuneita kokeiluja lukuun ottamatta. Tähän on montakin syytä, joista tärkein on se, ettei ole ollut lankaa värjättäväksi sellaisia määriä, että sillä isompien vaatteiden kannalta olisi merkitystä. Enimmät langat olen kehrännyt aluspaitaprojektiini sekä tulevaan parempaan talvitakkiin, jonka langat värjätään vasta sitten, kun voin tehdä sen yhdellä kertaa, sillä erityisesti kasvivärjäyksen ollessa kyseessä, eri värjäyskerroilla voi tulos poiketa toisistaan hyvinkin paljon, vaikka kuinka pyrkisi toimimaan täsmälleen samoin. Tasaista yksivärisyyttä halutessaan pitää siis malttaa odottaa.

Ei tässä silti värittömyyteen ja tylsyyteen tarvitse kuolla, vaikka pelkästään valkoisesta villalangasta neulomani projektini ensimmäisenä valmistuva vaate sellaiseen tuntuisikin viittaavan. Jotain värjäilyjä pystyn toteuttamaan vielä talvenkin aikana niiden pienten kokeilujen lisäksi mitä nyt olen jo tehnyt. Lisäksi minulla on erinomainen mahdollisuus käyttää eriväristen lampaiden villoja, joten saan töihini jo sitäkin kautta ainakin valkoista, mustaa sekä erisävyisiä ruskeita ja harmaita. Sen sijaan punaisia ja vihreitä, mitä aivan erityisesti näiden luonnonväristen villojen lisäksi haluan pääsen sitten viimeistään ensi kesäkaudella toteuttamaan. Ja minä olen näissä suhteissa yllättävänkin kärsivällinen; kyllä tästä hyvä vielä tulee.

Myös pitsivirkkausta hyödynnetään projektini vaatteissa - sitten kun on aikaa.